Tulee aina vaan välillä sellasia fiilisksiä, että ois löytäny jonkulaisen suunnan, et ois taas keksiny mitä haluaa olla "isona" (millon sitä sitte onkaan). Mä olen tän syksyn aikana, miniteatterin ja draamakasvatuksen opiskelun (ja ehkä kaiken muunkin kasvamisen??) takia tai avulla, oppinut pitämään ohjaajana, avustajana ja ei näyttämöllä olevana persoonana olemisesta. Näytteleminen on edelleen tosi jees ja haluan sitä tosi paljon, mutta nyt on alkanu jotenki kehittyä myös sellanen, ei se kulisseissa, valmistusprosessin osanakaan oleminen oo niin hirveetä. Totta kai se on ihan mieletön fiilis seistä lavalla, toteuttaa itseään ja antaa kaikkien niiden tunteiden ja asioiden elää itsensä kautta. Se on ihanaa kumartaa lopussa, kuulla aplodit (ja jonain uskomattomina kertoina saada ne seisaaltaan annettuina) ja kuulla esiintyessään yleisön hiljentyminen, naurahdukset, henkäykset, reagtiot. Mä siis rakastan nimenomaan lava/ teatteri näyttelemistä, en niinkään elokuvia, vaikka rakastan katsella leffoja, mutta itse en olisi niin innoissani niissä näyttelemään. En oo tosin kokeillut, mutta rakastan vaan niin valtavasti yleisön kanssa kommunikointia (esityksestä riippuen enemmän tai vähemmän) sitä että saa ainakin joltain osin palautteen esiintymisestään heti.
Kuitenkin, oon nyt siis oppinut jotenkin myös nauttimaan toisten katselusta, ohjaamisesta ja siitä, että saan muiden kautta toteuttaa itseäni. Päässä pyörii ajatuksia erilaisista harjoitteista ja aiheista joita voisin käyttää ja käydä läpi nuorten kanssa, samalla on siis myös kadonnut entinen pelko ohjata nuoria (13 - 18) tai aikuisia, tosin toi teini-ikäiset oli tähän asti kaikkein vastenmielisin ohjattava porukka, mutta nyt kun olen 14 -16 vuotiaalle porukalle vetänytkin improvisaatio ja draama juttuja, tajusin, että asiasta kiinnostuneet ton ikäset on aivan ihanne ryhmä, toki jos sen ryhmän osaa ottaa oikein. Sopivasti huumoria ja rentoutta, heittäytymistä ja sitä että uskaltaa laittaa itsensä likoon, olla ensimmäinen joka nolaa itsensä, näyttää ettei siinä ole mitään pahaa.
Huhhuh.. taidan olla vielä vähän lähi jakson fiiliksissä.. Taas siis eilinen ilta ja tää päivä ollut draamakasvatusta, tarkemmin dramaturgian perusteita. Oli kyllä jännää... ah mä nautin <3
(vaatetus oli tällästä)
Keksin myös itselleni kivan asukokonaisuuden jonnekki muualle, se oli kuitenkin paidan puolesta liian jäykkä (vaikeaa nostaa käsiä ja riehua/liikkua muuten) joten se jäi tällä kertaa myöhemmäksi
ja joo en tiedä mikä toi käsi on ylemmässä kuvassa:D
Kuitenkin, polvisukat (lämmintä, kun talvi on hyrr) ja taas toi sama hame ja kengät. Toi hame tai mustat farkkulegginsit eksyy aina päälle jos tulee joku vaatekriisi, turvavaatteita ne. Sama on alkanu olla noissa kengissä. Niissä on kivasti korkoa, mutta silti ne on mukavat ja suht lämpimät. Viikon vanhat ja nyt jo ihan lemppari juttu <3 (ideaparkin Mekasta ne siis)
No niin.. nyt vois mennä tekemään kuumaa kaakaota ja perehtyä sit taas vähän tohon näytelmäanalyysiin (villasukat jalassa jo, varpaat jäätyy täällä, miten voikaan sisällä olla näin kylmä?) koska mitäpä sitä muutakaan tekis lauantai-iltana:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti