Olen tuon lausahduksen kanssa todella samaa mieltä, itse asiassa asia on päinvastoin, monet taidot vaan paranevat vanhetessaan, kypsyvät ja kehittyvät, eivät pilaannu.
Toivon ainakin että se pätee mun kohdalla, monessakin asiassa, tanssissa, laulussa, valokuvaamisessa ja runojen kirjoittamisessa. No.. runojen suhteen oon sen jo huomannut, musta on tullu siinä parempi, kun oon kypsyny, oppinu käsittelemään ja yhdistelemään sanoja ja saanu kokemuksia, tunteita, joista kirjottaa.
Valokuvaaminen.. no siinäkin voi varmaan tulla paremmaks vaan kuvaamalla.
Myös taito hakee inspiraatiota on kasvanut, mun uusin inspiraation lähde on musiikki tai no.. ei uusin, mutta oon löytäny uudenlaisen musiikin josta löytää inspistä, lisäks se saa mut entistä enemmän haluamaan tanssia nykytanssia, oih ja voih.
Yiruma – Love Me
Yiruma – Autumn Scene
Yirumalla on niin kauniita piano instrumentaaleja, ah.
Ja ne yhdistettynä tohon ikkunan takana vellovaan harmauteen, syksyyn ja sateeseen, joka on tavallaan todella masentavaa, mutta samalla niin inspiroivaa. Ehkä sen takia, kun mua eniten inspiroi suru, haikeus, ikävä, kaikki sellaset negatiiviset mutta kuitenkin kauniit tunteet.
Mä niin rakastan tätä vuodenaikaa.. koska se menee niin kun mun tunteetkin, laidasta laitaan, jopa yhden päivän aikana aamulla saattaa olla sateista ja harmaata ja päivällä aurinko paistaa ja saa puut leiskumaan tulen värisinä, illalla laskeutuu taas synkkä pimeys, ku paksu huopa, mutta senkin saattaa ihanimpina iltoina, valasta tähdet, kirkkaat ja niitä on niin paljon, ettei edes jaksa laskea.
Huomenna pääsee pitkästä aikaa käymään kotona:)
Elämä rullailee edelleen kumman onnellisesti eteenpäin:)
Ciao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti