Glögi on loppu

... mutta elämä hymyilee

Tulee aina vaan välillä sellasia fiilisksiä, että ois löytäny jonkulaisen suunnan, et ois taas keksiny mitä haluaa olla "isona" (millon sitä sitte onkaan). Mä olen tän syksyn aikana, miniteatterin ja draamakasvatuksen opiskelun (ja ehkä kaiken muunkin kasvamisen??) takia tai avulla, oppinut pitämään ohjaajana, avustajana ja ei näyttämöllä olevana persoonana olemisesta. Näytteleminen on edelleen tosi jees ja haluan sitä tosi paljon, mutta nyt on alkanu jotenki kehittyä myös sellanen, ei se kulisseissa, valmistusprosessin osanakaan oleminen oo niin hirveetä. Totta kai se on ihan mieletön fiilis seistä lavalla, toteuttaa itseään ja antaa kaikkien niiden tunteiden ja asioiden elää itsensä kautta. Se on ihanaa kumartaa lopussa, kuulla aplodit (ja jonain uskomattomina kertoina saada ne seisaaltaan annettuina) ja kuulla esiintyessään yleisön hiljentyminen, naurahdukset, henkäykset, reagtiot. Mä siis rakastan nimenomaan lava/ teatteri näyttelemistä, en niinkään elokuvia, vaikka rakastan katsella leffoja, mutta itse en olisi niin innoissani niissä näyttelemään. En oo tosin kokeillut, mutta rakastan vaan niin valtavasti yleisön kanssa kommunikointia (esityksestä riippuen enemmän tai vähemmän) sitä että saa ainakin joltain  osin palautteen esiintymisestään heti.

Kuitenkin, oon nyt siis oppinut jotenkin myös nauttimaan toisten katselusta, ohjaamisesta ja siitä, että saan muiden kautta toteuttaa itseäni. Päässä pyörii ajatuksia erilaisista harjoitteista ja aiheista joita voisin käyttää ja käydä läpi nuorten kanssa, samalla on siis myös kadonnut entinen pelko ohjata nuoria (13 - 18) tai aikuisia, tosin toi teini-ikäiset oli tähän asti kaikkein vastenmielisin ohjattava porukka, mutta nyt kun olen 14 -16 vuotiaalle porukalle vetänytkin improvisaatio ja draama juttuja, tajusin, että asiasta kiinnostuneet ton ikäset on aivan ihanne ryhmä, toki jos sen ryhmän osaa ottaa oikein. Sopivasti huumoria ja rentoutta, heittäytymistä ja sitä että uskaltaa  laittaa itsensä likoon, olla ensimmäinen joka nolaa itsensä, näyttää ettei siinä ole mitään pahaa.

Huhhuh.. taidan olla vielä vähän lähi jakson fiiliksissä.. Taas siis eilinen ilta ja tää päivä ollut draamakasvatusta, tarkemmin dramaturgian perusteita. Oli kyllä jännää... ah mä nautin <3

(vaatetus oli tällästä)

Okei tuli tossa vähän pärstääki ja taide hömpötystä;P tota siis eilen ja tänään päälle eksyi sama hame ja iso raitapaita.

Keksin myös itselleni kivan asukokonaisuuden jonnekki muualle, se oli kuitenkin paidan puolesta liian jäykkä (vaikeaa nostaa käsiä ja riehua/liikkua muuten) joten se jäi tällä kertaa myöhemmäksi

ja joo en tiedä mikä toi käsi on ylemmässä kuvassa:D

Kuitenkin, polvisukat (lämmintä, kun talvi on hyrr) ja taas toi sama hame ja kengät. Toi hame tai mustat farkkulegginsit eksyy aina päälle jos tulee joku vaatekriisi, turvavaatteita ne. Sama on alkanu olla noissa kengissä. Niissä on kivasti korkoa, mutta silti ne on mukavat ja suht lämpimät. Viikon vanhat ja nyt jo ihan lemppari juttu <3
(ideaparkin Mekasta ne siis)

No niin.. nyt vois mennä tekemään kuumaa kaakaota ja perehtyä sit taas vähän tohon näytelmäanalyysiin (villasukat jalassa jo, varpaat jäätyy täällä, miten voikaan sisällä olla näin kylmä?) koska mitäpä sitä muutakaan tekis lauantai-iltana:D

Tarinoita?

Tänä viikonloppuna siis taas draamakasvatuksen lähijakso, tällä kertaa aiheena dramaturgian perusteet. Mukaan pitäis ottaa tarina.. ja tässä sitten vaan pohdin, että mikä tarkalleen lasketaan tarinaksi?
kun ohjeistus siis on tämä:

Ota mukaasi dramaturgian lähiopetusjaksolle tarina. Ihan mikä tahansa
tarina. Vaikkapa tarina omasta lapsuudestasi. Vanhempiesi lapsuudesta.
Keksitty tarina lapsuudesta. Juttu, joka tapahtui viime viikolla. Sinulle
tai jollekulle muulle. Tosi juttu. Liioiteltu juttu. Keksitty juttu. Voit
myös kertoa, miten kulkee lempikirjasi tai -leffasi tarina. Tai muistella
ensimmäistä... mitä tahansa. Tai kertoa matkajutun. Lyhyt juttu. Pitkä
tarina. Keskipitkä kertomus. Ihan mitä tahansa.

Niin lasketaanko sillon esimerkiksi tämä (alla oleva teksti) tarinaksi?

Oliko tässä kaikki

Kapeat sormet piirtävät ikkunaan hiljaisia haaveita. Lasin toiselle puolelle pakkanen on yöllä piirtänyt jääkukkasia. Ilma tyhjentyy keuhkoista hitaasti, hiljaa puhaltamalla. Vielä hetken, on hiljaista, vielä hetken, ilma on kevyttä hengittää ja voit leikkiä olevasi vapaa. Vastuuton.

Sormet hivelevät kahvikupin reunaa, hitaasti, lämmöstä nauttien. Katselet ulos ja unelmoit, että jos suljet silmät ja avaat ne taas, näet Lontoon sateisen kadun, etkä kevyen lumen peittämää puistikkoa.

Kahvi maistuu edelleen samalta, kun kolme vuotta sitten, samanlaisena aamuna. Helmikuussa.

Silloin, kun tunsit ensimmäisen kerran sen olevan todellista, oikeasti olemassa. Se ihmeellinen hetki sai sinut hymyilemään. Olit vain hetkeä aiemmin huutanut lujempaa kuin uskoit voivasi huutaa. Vihaisemmin. Silloin ymmärsit, ettet olisi enää koskaan yksin. Sinulla oli joku, joka oli sidottu sinuun, joku joka olisi osa sinua.

Silloin ikkunan jääkukkaset ja luminen puistikko näytti kauniilta, puhtaalta ja oikealta. Sinussa kasvoi onni, jota ei voitaisi ottaa sinulta pois. Vaikka muita ei kiinnostaisi, vaikka muut eivät rakastaisi, sinulla olisi aina rakkautta. Loputtomiin.

Nyt kun kuulet ensimmäisen äännähdyksen makuuhuoneesta, siitä hetkestä tuntuu olevan niin kauan.

Tuntuu kuin vuodet olisivat pyyhkineet nuoruuden silmistäsi ja huitaissut unelmasi nurkkaan. Vihaat näitä hetkiä, aamuja. Kun menneisyyden aaveet, mustelmaiset muistot ja haikeus, saavat sinut kiinni. Silloin kaikki tuntuu niin väärältä, kipeältä.

Sitten keittiön ovelta kuuluu hiljainen nyyhkäys.

Katsahdat äänen suuntaan.

Nuo kasvot, saavat sinut edelleen sulamaan.

Kaikki haaveet, menneet ja tulevat, ne joita tarvitset, seisovat siinä.

Keittiön ovella, keltaisessa yömekossa.

No.. kai mä otan ton mukaani ja toivon että se kelpaa tarinaksi tässä tapauksessa. Mä näen ton novellina, ja novellithan on tarinoita?

No jaa..

Hyrr... miten sisällä voi olla näin kylmä, varpaat ja sormet ihan jäässä, pitää varmaan pitää jotain sormikkaita..

So raise your glass if you are wrong,

In all the right ways...

Niinpä niin, taas tuntuu, että mä haluaisin mennä piiloon, en jaksa päättää, en jaksa sanoa raskaita sanoja ja käydä raskaita keskusteluja. Toisaalta, olisiko elämä kevyempää jos vaan hoitaisin ne alta pois? (just joo, ihan kun ne vaan vois "hoitaa alta pois"

No muuten, jos yhtä elämänaluetta ei oteta huomioon, menee hyvin. Sain keikkahommia (ja niitä tulee koko ajan, ilmeisesti oon antanu ihan hyvän vaikutelman;P) ja töissä noin muutenkin on ihan jees, ei huippua, mutta menettelee.

Tässä parin päivän vaatetusta (ja ne ihanat uudet kengät) kun en oo taas ehtiny postailee

Noi kengät on niin nam, vaikka poikaystävä sanoi niitä kyllä pikku myy kengiks.. kai ne vähän on, mutta pikku myy on ihan jees:)

Nyt pitää lähteä kahvittelemaan:)

ps. <3

Kuka tietää miten suuri sinusta voi tulla?

No.. toi nyt ei ihan lihomista tms. taida tarkottaa, mutta fyysiseen kokooni oon kyl ihan tyytyväinen. Ja oikeestaan muuhunki, oon itelleni ihan tarpeeks suuri (ainaki toistaseks).
Koti viikonlopun jälkeen oli kyl taas ihan mukavaa palata kotiin.. hmm, ei sitä voi sanoo noin. No.. mutta ehkä joku ymmärtää?

Näillä eväillä siis lähdin kohti (lapsuuden)kotia perjantai iltana. Ilta meni sitten siskojen ja äidin kanssa höpötellessä. Oli kyllä taas niin lepposta, perhekin on sillon tällön (lähes aina) ihan kiva juttu:)

Lauantaina suuntasin äidin kanssa kohti ideaparkkia (shoppailua jei!) löysinkin sitä sun tätä kivaa.

Tätä pitsi mekkoo en ostanu, mut piti kuvata kun äiti lupas tehdä mulle semmosen:)

Tää vaatetus oli päälllä

Henkka maukasta mukaan eksy näistä toi pallo mekko

Harmittaa vähän ku en ostanukkaa ginasta tota harmaata neuletta.. mutta eiköhän tollasia tuu vastaan

Ostin siis toisen neuleen, pallomekon, ihanan ihanan pikkumustan (siitä lisää myöhemmin), kahdet ylipolven sukat, magneetti taulun, askartelu juttuja (iiihhh!!) ja ihanat ihanat kengät (niistäkin sitten myöhemmin)

Nyt siivoilemaan ja sitten kauppaan, voisin tehdä jotain namnam ruokaa:)

Ongelmissa itävät uudet mahdollisuudet

Mitäköhän tonkin pitäs mulle nyt tarkottaa.. mulla on muutamallakin elämän osa-alueella nyt epävarmaa ja sekavaa, pitäskö siis jotain asioita vaan tylysti jättää taakseen ja jatkaa kohti uusia haasteita? Leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä.. niin kun yks kaveri sanoo (toinen taas sanoo leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä)

Mennyt viikonloppu oli niin täynnä vilinää, että pää on edelleen jotenkin ihan sekasin. Perjantaina ehdin riidellä ja sopia, oli eka osa improvisaatio lähijaksosta (draamakasvatusta) ja lauantaina jatkuin koko päivän ja illalla näytelmän kenraali. Sunnuntaina olin perheen kanssa syömässä (onnea isille myöhässä) vaatetus näytti tältä

Aika mustaa siis.. oli kyllä ihanaa päästä pitkästä aikaa ravintolaan syömään:) jälkkäreistä otin vähän kuviaki:)

Ehdin käydä syömisen jälkeen nopeesti kotona ja sitten pitikin taas lähteä miniteatterille, Kotiin näytelmän ensi-iltaan. Riitti kyllä kiirettä ja hässäkkää ja itsekin jännitin nuorten puolesta:) onneks kaikki sujui kuitenkin hyvin sielläkin:) oli melko kiva viikonloppu kaikesta kiireestä ja paikasta toiseen juoksemisesta huolimatta tai just sen takia.
(illan ensi-ilta vaatetus näytti tältä)

Tosta taskuhameesta on kyllä tullut ihan mun lemppari, se sopii kaikkien kenkien ja paitojen kanssa ja sitä voi yhdistellä muutenkin niin kivasti kaiken kanssa. Se on siis ihan vaan H&M hame, kengät ja paita Lontoosta (kengät primark ja paita river island) Lisäksi toi hame on kivan rento päällä ja näyttää silti siistiltä.

Nyt voisin tarkistaa ruoka tilanteen ja kävästä kaupassa.

Heips!

Stressiä!!

On ollu tällä viikolla sellanen olo, että elämä heittelee ja pyörittelee ihan miten sattuu, oon ihan sekasin elämästä. (enkä ees kovin kivalla tavalla)
Kohta pitäs mennä työkkäriin ja kelaan selvittelemään vähän asioita, ostamaan meikkivoide ja kaks appelsiinia. (jostain syystä viikonlopun improvisaatio lähijakson [draamakasvatus] ope käski ottaa mukana kaks appelsiinia ??) ja sitten illaks taas töihin. Hajoilemaan vaan sinnekki vaikka oonkin keksiny itelleni uuden homman takahuoneen terapeuttina, sen verran tuolla alkaa tunteet kuumeta välillä ohjaajan, tekniikan ja näyttelijöiden välillä, ensi-ilta viikko ja sen huomaa.

Totesin myös tällä viikolla, että tuntuu kun mua seurais joku lampunhenki joka ottaa kaikki mun sanomat toiveet vähän turhankin kirjaimellisesti ja toteuttaa ne turhan nopeesti. Esimerkkejä:

1. Jyväskylän opiskelupaikka alku syksystä, totesin että voisin mennä vuoden kestävälle draama linjalle, soitin Jyväskylään ja mulle järjestettiin vielä samalla viikolla "pääsykokeet" pääsin sisään ja myös kattomaan kämppää, jonka olisin luultavasti saanut.

2. Halusin miniteatterille avustamaan ja pääsin

3. Hain opiskelemaan draamakasvatusta avoimessa yliopistossa, pääsin

4. Nyt on alkanut pää hajota tuolla töissä ja totesin viikonloppuna, et voisin haluta tehdä jotain kunnon töitä ja jotain muuta ja padam! tiistaina soitettiin et saisin jonkun toimisto duunin, aluks parin viikon keikkana, mut saattais jatkua.. alkais maanantaina

siis joo, onhan tää typerää valittaa tollasesta, mutta kyllä mä siis haluan asioita, mutta voisko ne tapahtua vähän hitaammin? (tänäänkin tuli soitto sit jostain ravintolan päivä keikasta huomiselle, ois alkanu klo 7, illalla opiskelut 17 - 21 joten skippasin, oli tyhmää tai ei, mut en viittis ajaa itteeni loppuun, viikonloppu muutenki niin kuolettava)

Niih.. eli se ihme tyyppi joka on päättäny toteuttaa kaiken mitä sanon aina saman viikon sisään, jos nyt lottoon, voisinko voittaa sen 6 miljoonaa?

No niin, tän päivän vaatetus siis, sori, kuvat aika huonoja.. sellanen hajoomis olo vaan nyt..

Ensin kaikki meni niin täydellisesti, opiskelu josta pidän, kiva työpaikka, uus poikaystävä ja kiva kämppä

ja sit jotenkin kaikki alkoki vaan mennä ala mäkee.. huoh.

Nyt hoitamaan kaikkia asioita.

vaihtoehtoja on ääretön määrä

Nyt taas palatakseni näihin ilonpilkahduksia kirjan lausahduksiin, niin otsikko siis sieltä.
Alkaa töissä vähän tulla sellasta painetta päähän, että voipi olla, että ois aika haistella uusia tuulia ja no, ihan siitäkin syystä, että maaliskuu tulee joulu jälkeen nopeesti ja sillon pitäs sitten kuitenkin keksiä jotain uutta ja rahaa ois muutenkin hyvä saada vähitellen enemmänki säästöön.

Siinä siis yks juttu missä on vaihtoehtoja, mutta sen lisäks, pieni kynsilakka postaus. Huomasin tossa perjantaina, että mulla on "muutama" kynsilakkakin kertynyt.. tässä jotain niistä

Tossa on jotain lemppareita, H&M kynsilakat on ihan mun suosikkeja, varsinkin tää alimmainen punanen, mun luotto kynsilakka. Pysyy tosi hyvin ja näyttää hyvältä jo yhen kerroksen jälkee.

Lisää näitä ehkä myöhemmin;P ainiin, siks noista nimistäkin aina kuva, tykkään siitä kun kynsilakoilla on nimi:)

nyt pitää mennä ciao!

Halloweeti

Okei, eli keskiviikko iltana, töiden jälkeen, etkoiltiin siskon kaverin luona ja onnistuin 5 minuutissa, muuttamaan itteni kunnollisesta ja söötistä teatterin avustajasta kissaks. Kavereina oli kaks kissaa lisää ja tietysti meidän omistaja. Ulkona otettiin kuvia asustuksesta.. ja niin kun kuvista voitte huomata, siellä tosiaan tuuli (mikä ei varmaan ainakaan parantanu sitä, että oli jo valmiiks ääni aika pois, tänään ei taas lähde mitään muuta kun pihinää, eilisen sentään selvisin.)

tän takia siis kissoja oltiin, siviilimarkkinointia kissakoti kattilan puolesta, hyvällä asialla siis liikuttiin:)

(ja jos ette tunnistaneet, niin itse olen siis se jolla on tummimman punaiset hiukset, tässä kuvassa oikealla)

Itse jätin illan vähän kesken just sen takia, että olen kipeenä, eikä siks ollu kaikkein hehkeintä, harmi kyllä.

No niin.. eilen oli siis taas harjotukset näytelmästä jossa oon avustajana ja hoidan valot sit näytöksissä, en kyllä suunnittele niitä. Harkat meni tosi hyvin, sai taas olla nuorista ylpee:) tänään pitää olla pois mainosten kuvaamisista, mikä kyl harmittaa, ois ollu kiva olla mukana, mutta ääni tosiaan katos taas kokonaan..

Joten kotia kohti iltapäivästä..

yks piristys löyty, löysin meinaan vihdoin sen ihan täydellisen vihreen kynsilakan, just tällästä oon ettiny!! aaah, ihanaa:)

En ollu aiemmin huomannut, että näitä myydään seppälässä, mutta nyt hoksasin :) jeijei

kivointa tossa on se, että kynsistä tulee ihan mattapintaset, ei sellaset kiiltävät kun lakoista yleensä, jännä. Kuvissa lakka näyttää vähän kylmemmältä kun on oikeesti, sellasta lähes ruohon vihreetä, nam.

Nyt opiskelu juttujen kimppuun ja sit vois pakkaa tavarat koti viikonloppua varten taas..

ps. Oon kuunnellu näitä liikaa.

Boyce Avenue – No One, Tattoo

Boyce Avenue – Bleeding Love

Boyce Avenue – No Air

(nössö musaa, tiedän)