Kuinka paljon jännempää ja erikoisempaa voikaan olla liikkua, oikeestaan missä vaan, kun mukana on pieni tyttönen (tai lapsi ylipäätään). Kun vaan viitsii vähän vapauttaa mieltään ja mielikuvitustaan, sillon onnistuu helposti näkemään maailman ihan uudella tavalla.
Mekin löydettiin taikametsän kuningas, haikara herra Gram ja ujo tyttösiili Dala.
Herra Gram on toi vaalea juttu, lähempää en saanut kuvaa.
Sitten laulettiin hämä-hämä-häkkiä, vaikka joku mies tulikin vastaan ja nauroi meille. Leikittiin lentokoneita ja lennettiin toiseen maahan.
Kokeiltiin takiaisia, kuinka kovaa ne tarttuukaan villatakin hihaan. Tuli mieleen ala-asteen koulumatkat, kun heiteltiin toisiamme takiaisilla ja kotona niitä löytyi hiuksista ja vaatteista vielä monen päivän jälkeenkin.
Löydettiin vene ja käytiin katsomassa sitä lähempää, aurinko paistoi rantaan ja kun sulki silmät, tuntui kesältä.
Sitten löydettiin ruostuneita pyöriä metsästä, nella olisi halunnut ottaa ne mukaan ja korjata. Sain suostuteltua nellan jättämään ne metsän asukeille, keijut kuulemma korjaa ne, ehkä. (ja toivottavasti ennen talvea)
Seikkailu ja salapaikat johtivat meidät läheiselle jalkapallokentälle, Nella juoksi sen päästä toiseen niin monta kertaa, etten jaksanut laskea ja kieri aina välissä.
You shine brighter than anyone
Tehtiin kuperkeikkoja pitki kenttää ja mietin kuinka moni pitäisi mua hölmönä jos näkisi nyt..
Teksti osui muhun..
Tän jälkeen sain pikkuisen takaisin kotiin, juotiin lämmintä kaakaota ja syötiin liian monta pullaa. Katsottiin prinsessa ja sammakko elokuvaa, kunnes alettiin taas piirtää prinsessoja ja värittää ponikuvia.
Nyt lueskelen Juuli Niemen runotarinaa nimeltä Tara, kaunis, kipeä ja herkkä, runollisesti kerrottu tarina tytöstä. Olen ihan ihastunut tähän, kannattaa lukea, jos runot tai sen semmoiset yhtään uppoaa.
Oi voi, muksuus muistoja, ainoo kappale jolle oikeesti lämpenin edes vähän sillon joskus ja alku on kyllä edelleen ihan hyvä:)
Nyt syömään patonkia:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti