Kiukuttelua ja uusia mahdollisuuksia

"Epäonnen takana on usein vain ihminen joka antoi periksi, koska ei ymmärtänyt miten lähellä oli onnistumista"

(olin unohtanu jo noi, munhan piti kirjottaa osittain niiden pohjalta)

Joten siis..
Tosiaan alkaa nyt tuntua siltä, että asiat jotka jätin tekemättä tai jotka meni pieleen, niihin kaikkiin oli syynsä, se kaikki tapahtu vaan sen takia, että päätysin lopulta tekemään sitä mikä on oikein ja mulle sopivinta ja parasta.
Se, ettei luovuta ja tyydy vaan johonkin.. jos jatkaa etsimistä, jos joku asia ei tunnu oikeelta, niin turvallinen ratkasu kun se oiskin, miks siihen pitää tyytyä jos se ei tee onnelliseks? (okei tää elämän filosofia ei sovi niille, jotka osaa elää vaan niin, että on varmasti ja tarpeeks rahaa koko ajan)
Ykskin kaveri muutti kavereidensa kanssa ihan maalle, keskelle peltoja omakotitaloon, jota pitää kunnostaa, talolla on kyllä ihana piha, joen rantaa ja pieni söpö rantasauna. Laksuja on jonkunverran ja porukasta yhdellä töitä. Aikovat perustaa kotistudion ja suunnitelmia on moneenkin suuntaan, taiteilija renttuja ja suloista porukkaa, vaikka onhan toi hullua, mä kadehdin tollasta uskallusta.

Itse aloitan siis nyt siellä miniteatterilla ensi maanantaina ja sain kämpän, vuokrasopimus mennään tekemään tiistaina ja muutto ens viikon aikana. Lisäks pääsin avoimen yliopiston draamakasvatuksen kurssille. Kaikki menee nyt just niin kun pitääkin. Sain vielä just sen kämpän jonka halusin, se on niin ihana. Just oikeen kokonen, hyvässä kunnossa ja siisti, sopiva vuokra ja vesilasku. Kaikki sopivaa ja se vaatehuone!!

Kaikki sujuu nyt paremmin kun hyvin.. ehkä jollain asioilla on tosiaan tarkotuksensa ja kyllä äiti oli taas oikeessa sanoessaan, ettei kannata hätäillä, kaikki kyllä järjestyy, niin se taitaa mennä. Jos sitä järjestymistä ite jaksaa vähän avustaa.. niin kyllä se menee vaan niin.

(vielä pienenä plussana, että yks näkyvä osa tätä mun "uutta elämää" oli hiukset, joihin olen koko ajan vaan tykästyneempi)

itse tekemäni korvikset, hollannista ostetuista pienistä merihevosista

tossa näkyy myös vähän (liian vähän) toiset Lontoosta ostetut (uuudet suosikki) kengät.

Syksy saa taas palata kaikinpuolin mun lempi vuodenajaks, koska taas se on uus alku ja arkea. Kaikkea ihanaa. Tänä vuonna uutena alkuna toimiminen tulee vielä enemmän, kun monena aiemmista vuosista, mutta se ei ollenkaan haittaa, vaikka onhan yksinään muuttaminen vähän jännää...

Tänään aika on taas mennyt päivänpaistetta vahtiessa (joka ei kyllä ollu tänään ihan niin paljon päivänpaiste kun yleensä) ja huominen sujuu samaan tyyliin..

(ehkä mä vielä opin olemaan jonkun... ainakin osittain)

Ciao!

ps. nyt soi Maria Mena - Fragile

 (ja kyllä, mä olen melko spotify ystävällinen ihminen ja linkitän kaikki biisit sen kautta)