Ehkä sitten huomenna..

"Vitkastelu on mahdollisuuksien hautausmaa"

No toivottavasti ei ainakaa nyt mun kohdalla, koska en oo vieläkää menny Arx:ille päivällä soittelemaan kouluille.. no huomenna mä sen teen (ajattelin eilen ja ajattelin tänään)
mut tänään meen kyllä minille vähän aiemmin, pitää ottaa läppäri mukaan, kirjottelen nimilistoja Marjalle.

Tänään oon sentään saanu itteni vähän aiemmin liikeelle (ulos kämpästä) kun kävin kampaajalla aamulla. On taas ihanan punaset hiukset<3 vaikka nää on siis vähän turhan tummanpunaset vielä, mut ne haalistuu ekoissa pesuissa.

Ja joo, noissa kuvissa on myös hiukan kylmä valo

Mutta siis tollasta, punasta. Pitää kattoo millanen on sit taas parin pesun jälkeen:)

Kun saan tän kirjotettua vois raahata noita pahveja (ikea huonekaluista) pihalle roskiin ja järjestää lisää tavaroita laatikoihin ja sit vaik alkaa liikkuu minille päin:)

Kummaa kuin päivät vaan täyttyy pikku jutuista.. ihan huomaamatta. Koulujuttujaki sain eilen illalla tehtyä (sain itteeni niskasta kii jee!)

Jeps, nyt sit taas fiksujen juttujen pariin;P

Lissie – When I'm Alone

Ihanaa kaunista syksyä<3

Uusia huonekaluja ja arjen rakennusta

"Optimisti näkee vaikeudet mahdollisuutena"

En nyt oo ihan varma, kuinka hyvin toi tähän sopii, mutta kai se kuvaa sitä, kuinka nyt täytyis vaan jaksaa ottaa itteensä niskasta kiinni uudelleen ja uudelleen aina kun alkaa tuntua, että mä en jaksa ja tästä ei vaan tuu mitään. Vaikeuksia siis ei varsinaisesti oo, vaan totuttelua uuteen arkeen ja se on jo sinänsä vaikeus aina sillon tällön. Kun pitäs mahduttaa samaan maailmaan niin monta mulle uutta juttua ja vaikka vastuuta on ollu ennenki ni nyt mua kohdellaan oikeesti niin kun aikusta ja vaikkei sitä kai sais myöntää, että hei, se tuntuu oudolta välillä, kun pitäs olla niin aikusta ja fiksua koko ajan. No mä en ole, mutta kyllä se, että mua kohdellaan aikusena (mikä ei oo itsestäänselvyys ollenkaa) ja muhun luotetaan ja annetaan vastuuta, tuntuu kuitenkin pirun hyvältä ja nostaa itsetuntoo ja itseluottamusta ihan valtavasti.

Ehkä siis se aikuistumisen vaikeus ja pelko, on yks vaikeus ja se että se on pakko voittaa, pitää nähdä mahdollisuutena, eikä vaan syynä kaivautua piiloon peiton alle.

Ihan niin kun sekin, että vähän niinkun riideltii (ainakin äksyiltiin ja tiuskittiin) eilen sen yhden kanssa puhelimessa illalla. Jotenkin rassaavaa varmaan molemmille, kun ei ihan tiedetä mitä ollaan ja kun meillä on jossain jutuissa niin erilaiset mielipiteet ja molemmilla ailahtelevainen luonne. Mutta ehkä 10.10 saadaan asiaan selko, jos mä vaan uskallan O.o

Olin eilen myös tosi ylpee ittestäni, koska kokosin eteiseen kenkätelineen, jonka kanssa kyllä meinasin luovuttaa, mutta totesin sit että prkl mähän saan tän koottua! ja samalla energialla sit meni myös keittiönpöytä. Jakkaroita keittiöön en saanu koottua kun puuttu yks työkalu ;< lisäks kävin minarilla tuuraamassa yhtä ohjaajaa ja tänään sain tietää et saan ohjata yhdet näytelmä reenitki ens viikolla (hui jippiii!) ja sain vielä kampaajanki huomiselle:) kyllä tää tästä alkaa kai sujua, vähitellen.

Omassa kämpässä ollessa on tullu myös kuvailtua itteeni enemmän, tässä siis vähän mua:)

Elämä vie niin paljon aikaa

Olen siis nyt muuttanut Hämeenlinnaan (tuttavallisemmin Hämptoniin) ja kiirettä riittää koko ajan niin paljon, että oon laiminlyöny blogiani tosi tosi pahasti.
(ja en löydä sitä ilonpilkahduskirjaa, joten joudun nyt jättämään sen lainauksen väliin)

Miniteatterilla on mennyt hyvin, tykkään siitä hommasta tosi paljon, harkoissa auttamisesta ja oman ryhmän (ja tän viikon muutoksista lähtien ryhmien) vetämisestä. Ainoo miinus jonka voi keksiä, on se, että toi on iltatyötä ja syö siks muuta elämää jonkun verran, mut siitä nyt aina selviää halutessaan. Niin se teatteri vaan syö mun elämää aina, rakasta kun on, sille antaa kaikkensa ja enemmänkin.
Oikeestaan nytki ku tässä istuskelen, olin aluks makoilemassa lattialla ja kirjottelemassa ohjaussuunnitelmia tai ainaki jotain viitettä, mitä teen torstaina ryhmien kanssa.
Viime viikolla aika muksujen kanssa meni suorastaan yllättävän nopeesti ja viikonloppu meni Draamakasvatuksen luennoilla avoimella yliopistolla. Sekin on kyl tosi mun juttu, vaikka se nyt sit sattuuki just Ypäjän teatterin 25v juhlakonsertin kanssa päällekkäin, täytyy vähän käydä rahajuttuja läpi ja pään sisäisiä neuvotteluja, et kumpi nyt ois fiksumpaa, on kyl tosi tosi ikävä sitä porukkaa ja ois kiva tehdä toi prokkis viel niitten kanssa, kun ens kesä onki sit tyhjää:/

Lisäks aikaa (esim. tänään) vie uus vähän läheisempi (tai aika paljon) ihminen, josta oli lähtösin toi edellinen ihmisriippuvaisuus juttuki. Oon mä muistaki ihmisistä riippuvainen, mut nyt on oppinu ihan uudella tavalla, kuinka nopeesti ikävä voi oikeesti tulla ja viedä kokonaan mukanaan. Se tuntuu välillä ihan hullulta..

Onneks nähtiin tänään, ni ehkä selviän taas hetken;P

Vielä pari päivää täällä ja sit perjantaina pitäs mennä ikeaan (jeejee) ja viikonlopuks varmaan käymään kotona ja ypäjän reeneihin meen ainaki käymään, vaikken konserttiin oo varma pääsenkö..

ps. en oo aiemmin kuunnellu, koska on ollu jonkulaiset ennakko oletukset, mutta päätin nyt kuitenkin kokeilla ja huomasin että haa, Hurts on yllättävän hyvä

Hurts – Stay

erityisesti toi biisi iski, aattelin et siihen vois kehittää jotain koreografiaaki.. (kyllä oon kattonu dancee ja tanssittaa taas niin pirusti..)Tosi monet Hurts:n biiseistä on sellasia joihin vois jotain herkkis koreografiaa kokeilla:)

pps. ai niin löysin vihdoin farkut, ihan samanlaiset kun mun edelliset (ja tositosi rikkinäiset) lemppari farkut, hiphei!

jep ja kuvassa mukana myös mun maailmanparannus lemppari laukku ja sukkakengät<3

olin menossa siskon kanssa kahville ja kattomaan missä on kela, kirjasto ja työkkäri:)

Eilen illalla ihastuin taas tähän kaupunkiin

syvemmin

Love lift us up where we belong

"Arvokas ihminen tunnustaa muidenkin arvon"

Ihmisriippuvaisuus on vakava juttu.. täytyy myöntää. Se tekee kipeää, se nostaa ylös, antaa voimia ja rikkoo kaiken. Toiset on alttiimpia tälle riippuvaisuudelle kuin toiset.
Itse olen melko immuuni kyseiselle riippuvaisuuden aiheuttajalle ja minulla on vain harvoja ihmisiä joista koen olevani riippuvainen ja tarvitsevani heitä paljon.
Nyt yksi ihminen on kuitenkin päässyt kuoreni sisään, opin taas vähitellen itkemään, kertomaan miltä tuntuu ja miettimään jopa sitä, miksi?
Ehkä musta tulee vielä koko päivä pehmo, eikä ikuinen tunteita nurkkien taa ja peittojen alle piilotteleva sala pehmo ja kovis.

Leeland – Can't Stop

ps. nyt kaikki menee vaan niin putkeen, että kohta on pakko sattua jotain, tää on omituista.
Kerron lisää, joskus kun ei pidä olla menossa nukkumaan.

Kiukuttelua ja uusia mahdollisuuksia

"Epäonnen takana on usein vain ihminen joka antoi periksi, koska ei ymmärtänyt miten lähellä oli onnistumista"

(olin unohtanu jo noi, munhan piti kirjottaa osittain niiden pohjalta)

Joten siis..
Tosiaan alkaa nyt tuntua siltä, että asiat jotka jätin tekemättä tai jotka meni pieleen, niihin kaikkiin oli syynsä, se kaikki tapahtu vaan sen takia, että päätysin lopulta tekemään sitä mikä on oikein ja mulle sopivinta ja parasta.
Se, ettei luovuta ja tyydy vaan johonkin.. jos jatkaa etsimistä, jos joku asia ei tunnu oikeelta, niin turvallinen ratkasu kun se oiskin, miks siihen pitää tyytyä jos se ei tee onnelliseks? (okei tää elämän filosofia ei sovi niille, jotka osaa elää vaan niin, että on varmasti ja tarpeeks rahaa koko ajan)
Ykskin kaveri muutti kavereidensa kanssa ihan maalle, keskelle peltoja omakotitaloon, jota pitää kunnostaa, talolla on kyllä ihana piha, joen rantaa ja pieni söpö rantasauna. Laksuja on jonkunverran ja porukasta yhdellä töitä. Aikovat perustaa kotistudion ja suunnitelmia on moneenkin suuntaan, taiteilija renttuja ja suloista porukkaa, vaikka onhan toi hullua, mä kadehdin tollasta uskallusta.

Itse aloitan siis nyt siellä miniteatterilla ensi maanantaina ja sain kämpän, vuokrasopimus mennään tekemään tiistaina ja muutto ens viikon aikana. Lisäks pääsin avoimen yliopiston draamakasvatuksen kurssille. Kaikki menee nyt just niin kun pitääkin. Sain vielä just sen kämpän jonka halusin, se on niin ihana. Just oikeen kokonen, hyvässä kunnossa ja siisti, sopiva vuokra ja vesilasku. Kaikki sopivaa ja se vaatehuone!!

Kaikki sujuu nyt paremmin kun hyvin.. ehkä jollain asioilla on tosiaan tarkotuksensa ja kyllä äiti oli taas oikeessa sanoessaan, ettei kannata hätäillä, kaikki kyllä järjestyy, niin se taitaa mennä. Jos sitä järjestymistä ite jaksaa vähän avustaa.. niin kyllä se menee vaan niin.

(vielä pienenä plussana, että yks näkyvä osa tätä mun "uutta elämää" oli hiukset, joihin olen koko ajan vaan tykästyneempi)

itse tekemäni korvikset, hollannista ostetuista pienistä merihevosista

tossa näkyy myös vähän (liian vähän) toiset Lontoosta ostetut (uuudet suosikki) kengät.

Syksy saa taas palata kaikinpuolin mun lempi vuodenajaks, koska taas se on uus alku ja arkea. Kaikkea ihanaa. Tänä vuonna uutena alkuna toimiminen tulee vielä enemmän, kun monena aiemmista vuosista, mutta se ei ollenkaan haittaa, vaikka onhan yksinään muuttaminen vähän jännää...

Tänään aika on taas mennyt päivänpaistetta vahtiessa (joka ei kyllä ollu tänään ihan niin paljon päivänpaiste kun yleensä) ja huominen sujuu samaan tyyliin..

(ehkä mä vielä opin olemaan jonkun... ainakin osittain)

Ciao!

ps. nyt soi Maria Mena - Fragile

 (ja kyllä, mä olen melko spotify ystävällinen ihminen ja linkitän kaikki biisit sen kautta)

mummola

Tänään olin kuvailu retkellä mummolan metsissä. Se oli mun lempi paikka jo pienenä, vanha junarata ja sen läheinen puro. Siellä purolla saattoi nähdä keijuja tai ihan mitä vaan halus. Nyt syksyllä puro oli kuitenkin ihan kuiva, eniten vettä siellä on aina keväisin, lumien sulamisen aikaan. Enkä kovin hyviä kuvia saanut muutenkaan.. kun ei oo ruskan värejä vielä.

(keräsin muuten samalla siskon kasviota, koulutehtävä, varten sammalia ja jäkälää. Päivän hyvä työ, check!)

(puolukoita en ees maistanu, ei mun juttu, mutta mustikat oli melko vetisiä..)

(junaradan kivien välissä kasvoi kummia sieniä, kyllä, se on sieni)

(mummolan pihan kukistakin löytyi kauniita värejä, siis kuvaamisen aihetta)

(ampiainenkin tykkäs omenoista, häiritsin vähän tän kaverin ateriaa kuvailullani, mutta en pahasti, tultiin ihan hyvin toimeen)

(haluaisin kovasti näitä mummun tekemiä, maalaamia, omena lautasia, mutta mummu ei paha kyllä enää maalaa polsiinia..)

Otin taas liikaa kuvia (ja tässä ei ees ole kaikki) ja sain iloisen mielen. Automatkoilla sinne ja takas tuli äitin kanssa taas puhuttua ties mitä vakavia ja keksin lasten nimiä (ei en ole raskaana tai halua vielä lapsia, kunhan pohdin) ja keksin yhden tytön ja yhden pojan nimen, sellaset söpöt yhteen sopivat (salaisuus, ettei kukaan vie niitä:P). Jos sitten joskus..:)

Kotiin päästyä piirtelin taas hetken ja sain aikaan pari prinsessaa (siskontytön iloks)

Nyt oottelen soittoo ja sit pitäs lähtee käymään yö ajelulla, kaverin kanssa ja tänään pitäs kai kertoo tää kaveri osuus.. huoh. en tiedä onko tässä mitään järkee. Mutta onko missään.

Hyvää yötä:)