You ain't ever gonna burn my heart out

I have been quite busy at this week, and really active. Been going everywhere by bike (not with the bus, like at winter) and i signed my new work contract and go to pole dance (loooot of new bruises, but thats fine)

I've also been loving the weather, its getting warmer, and i dont even want to think about those few rainy days (that also affected my mind..)

I was enjoying my balcony today again, good book, ben and jerry and some grapes, gotta love that <3

I was wearing just shorts and top and it was soooo warm.

There's also lot more people on streets than few feeks ago.. where did they all hide all winter?

Thats so weird..

but i like it though :P

Now im going to continue that book and maybe close that balcony door cause air is getting little bit chilly.

I must write again at tuesday if im not too lazy, cause monday is vappu here in finland (workers day or what ever, in everywhere) and im going to go to my friends house warming party and then somewhere to the city :) So hopefully i get loooot of nice pics :) (hope its going to be sunny evening and day..)

ps. i love you Ben and Jerry 

Nella

Sinun naurusi saa minut hymyilemään
silloinkin
kun maailma painaa
koittaa kaikilla raskaimmilla aseillaan
saada minut kaatumaan

Sinun silmäsi ovat aivan liian viisaat
näkevät niin paljon
enemmän
kuin sinun tarvitsisi tietää

Ja kun katson sinun nukkuvan
hengitän niin hiljaa
ettet vain herää taas uuteen huomiseen
kasva isommaksi, vanhemmaksi

Sillä välillä pelkään

niin paljon
ettei sinua kohta olekaan
ei tuollaista sinua
pientä, viatonta

Pelkään niin, että maailma saa sinutkin
kiinni kaikella pahallaan
että sinuunkin se jättää jälkensä
ja satuttaa

Ajattelinpa tässä vaan, että niin paljon kun oonkin ehtinyt jo kirjottaa, yksi maailman ihanin pikkuinen on jäänyt liian vähälle huomiolle. Jos mun blogia katselee, tähän tyttöseen sillon tällön törmäilee, mutta päätinpäs nyt omistaa yhden merkinnän kokonaan tälle päivänpaisteelle.

Do you believe in love?

I don't believe in love

What, why not?

Do you believe it then?

Well.. it's love? It's not like a believing in fairys or something..

right..

(vuorosanat, 500 days of summer)

Luonto ei pidä kiirettä, mutta silti kaikki hoituu

Piti kirjottaa jo aiemmin päivällä, ennen teekutsuja ja illantöitä, mut sit meinas tulla kiire, joten jäi iltaan tää.
Luin tänään aiemmin Evitaa (lehti) ja hämmennyin "Näin saat paremman seksielämän" jutusta.. siis kuinka moni juttu siinä piti paikkansa (ja jos ette ole lukeneet juttua älkää nyt käsittäkö väärin, tämä ei ole pervoa, vaan niin, lukekaa se juttu, vaikka saatatte toki sillonkin ymmärtää mut väärin..)
Ja "en osaa puhua rakkaudesta" juttu aiheutti kummaa samaistumista, vaikka itse en kyllä tunnista mitään perhe mallia, joka sen olisi voinut aiheuttaa, mutta omalla kohdallani uskon tietäväni syyt tähän ongelmaan, eikä juttu siksi kummastuttanut, vaan ehkä siksi, etten ole montaa samanlaista juttua asiasta nähnyt, se oli hyvä. Ja samaistuin kyllä paljon, vaikka nyt olenkin löytänyt aika hyvän opettajan tähän asiaan:)

Teekutsuilla oli mukavaa, vaikka kaverit siellä olivatkin lähinnä siskon kautta tulleita hänen koulututtujaan ja kun puhe meni kouluasioihin olin aikalailla ulalla, mutta onhan se silti kiva että on jotain työn ja sen yhden lisäistä sosiaalistakin elämää toisinaan:P

(no niin täyty käydä välillä tiskaamassa kattila, kun en halua, että tee maistuu makaroonille. Ja kyllä, keitän teeveden kattilassa, koska en ole vielä ehtinyt/ei ole ollut varaa, vedenkeittimeen)

Eilen illalla leikin taas vähän mallia itselleni, koska ei vieläkään ole tullut tilaisuutta muita kuvailla;< ja sain ihan kivojakin kuvia aikaan, vaikka kamera vähän välillä temppuileekin (haluun uuden hyvän kivan kameran)

Ai niin, tänä aamuna oli ihanaa herätä, vaikka herätyksenä toimikin melko rämisevän lainen ovisummeri, sen rimputtelija oli sen verran ihana, ettei haitannut yhtään. Toki vielä ihanampaa ois ollut herätä saman henkilön vierestä, mutta kaikkeehan ei tunnetusti voi saada. Oon ihan onnellinen tästäkin, että nähdään nyt useemmin sentään:) pitää vaan kattoo ettei muu maailma unohdu nössöillessä;P

mä oon niin siili

Mmm, vihreetä mandariiniteetä, uus maku mulle, namnam.

Nyt draamakasvatusta lukemaan, että on toiseen lähijaksoon mennessä saanu ees jotain aikaan:P

Ciao!

Tiskejä ja oman mielen pakoilua..

"Huomisen mahdollisuuksia rajoittaa vain tämän päivän epäröinti"

Mä toivon aina välillä, että pääsisin karkuun omia ajatuksiani, että voisin seurata vaan sitä hullua ikävää olla toisen luona, enkä miettis niin paljoo, osaanko nukkua toisen kanssa ja mihin me kaikki aika saadaan kulumaan? Pitääkö mun ajatella, pelätä, niin paljon?
Ja sitten kun en oo varma pystynkö ja haluanko, alan pelätä miltä se toisesta tuntuu ja alan uskotella itelleni että mun on pakko, sen toisen takia.
Mutta onks se sit mahdollisuus ja mä rajotan itteeni, omia tunteitani ja mahdollisuutta oppia olemaan jonkun ja jonkun kanssa, rakastamaan ja pysähtymään. Voi kun joku vaan vois antaa mulle vastaukset kaikkiin kysymyksiin, ettei tarvis pohtia näin paljon. Jossitella ja ahdistua.

Eilen oli sentään ihana ilta, siskojen kanssa on kyllä kiva viettää laatuaikaa aina sillon tällön. Ja aina vaan parempaa on kun siihen laatuaikaan liittyy ihanaa namnam ruokaa

Ruokana oli siis täytettyjä paprikoita, tiramisua, valko- ja punaviiniä, hedelmävaahtoa ja irtokarkkeja ja leffoina pyöri Jane Austenin elämästä kertova pätkä ja Ylpeys ja ennakkoluulo.

Nyt tuliki kiire, päätin sittenkin, että lähden, enkä nyt pelkää tai hölmöile turhia. Kohta pitää rynniä bussille!

Adios!

Elämä vie niin paljon aikaa

Olen siis nyt muuttanut Hämeenlinnaan (tuttavallisemmin Hämptoniin) ja kiirettä riittää koko ajan niin paljon, että oon laiminlyöny blogiani tosi tosi pahasti.
(ja en löydä sitä ilonpilkahduskirjaa, joten joudun nyt jättämään sen lainauksen väliin)

Miniteatterilla on mennyt hyvin, tykkään siitä hommasta tosi paljon, harkoissa auttamisesta ja oman ryhmän (ja tän viikon muutoksista lähtien ryhmien) vetämisestä. Ainoo miinus jonka voi keksiä, on se, että toi on iltatyötä ja syö siks muuta elämää jonkun verran, mut siitä nyt aina selviää halutessaan. Niin se teatteri vaan syö mun elämää aina, rakasta kun on, sille antaa kaikkensa ja enemmänkin.
Oikeestaan nytki ku tässä istuskelen, olin aluks makoilemassa lattialla ja kirjottelemassa ohjaussuunnitelmia tai ainaki jotain viitettä, mitä teen torstaina ryhmien kanssa.
Viime viikolla aika muksujen kanssa meni suorastaan yllättävän nopeesti ja viikonloppu meni Draamakasvatuksen luennoilla avoimella yliopistolla. Sekin on kyl tosi mun juttu, vaikka se nyt sit sattuuki just Ypäjän teatterin 25v juhlakonsertin kanssa päällekkäin, täytyy vähän käydä rahajuttuja läpi ja pään sisäisiä neuvotteluja, et kumpi nyt ois fiksumpaa, on kyl tosi tosi ikävä sitä porukkaa ja ois kiva tehdä toi prokkis viel niitten kanssa, kun ens kesä onki sit tyhjää:/

Lisäks aikaa (esim. tänään) vie uus vähän läheisempi (tai aika paljon) ihminen, josta oli lähtösin toi edellinen ihmisriippuvaisuus juttuki. Oon mä muistaki ihmisistä riippuvainen, mut nyt on oppinu ihan uudella tavalla, kuinka nopeesti ikävä voi oikeesti tulla ja viedä kokonaan mukanaan. Se tuntuu välillä ihan hullulta..

Onneks nähtiin tänään, ni ehkä selviän taas hetken;P

Vielä pari päivää täällä ja sit perjantaina pitäs mennä ikeaan (jeejee) ja viikonlopuks varmaan käymään kotona ja ypäjän reeneihin meen ainaki käymään, vaikken konserttiin oo varma pääsenkö..

ps. en oo aiemmin kuunnellu, koska on ollu jonkulaiset ennakko oletukset, mutta päätin nyt kuitenkin kokeilla ja huomasin että haa, Hurts on yllättävän hyvä

Hurts – Stay

erityisesti toi biisi iski, aattelin et siihen vois kehittää jotain koreografiaaki.. (kyllä oon kattonu dancee ja tanssittaa taas niin pirusti..)Tosi monet Hurts:n biiseistä on sellasia joihin vois jotain herkkis koreografiaa kokeilla:)

pps. ai niin löysin vihdoin farkut, ihan samanlaiset kun mun edelliset (ja tositosi rikkinäiset) lemppari farkut, hiphei!

jep ja kuvassa mukana myös mun maailmanparannus lemppari laukku ja sukkakengät<3

olin menossa siskon kanssa kahville ja kattomaan missä on kela, kirjasto ja työkkäri:)

Eilen illalla ihastuin taas tähän kaupunkiin

syvemmin

Love lift us up where we belong

"Arvokas ihminen tunnustaa muidenkin arvon"

Ihmisriippuvaisuus on vakava juttu.. täytyy myöntää. Se tekee kipeää, se nostaa ylös, antaa voimia ja rikkoo kaiken. Toiset on alttiimpia tälle riippuvaisuudelle kuin toiset.
Itse olen melko immuuni kyseiselle riippuvaisuuden aiheuttajalle ja minulla on vain harvoja ihmisiä joista koen olevani riippuvainen ja tarvitsevani heitä paljon.
Nyt yksi ihminen on kuitenkin päässyt kuoreni sisään, opin taas vähitellen itkemään, kertomaan miltä tuntuu ja miettimään jopa sitä, miksi?
Ehkä musta tulee vielä koko päivä pehmo, eikä ikuinen tunteita nurkkien taa ja peittojen alle piilotteleva sala pehmo ja kovis.

Leeland – Can't Stop

ps. nyt kaikki menee vaan niin putkeen, että kohta on pakko sattua jotain, tää on omituista.
Kerron lisää, joskus kun ei pidä olla menossa nukkumaan.

Asunnon etsintää ja onnen tunnetta

"Sillä sekunnilla kun tyydyt vähempään kuin ansaitset, saat vielä vähemmän kuin mihin tyydyit"

Tota mä yritän, hiukan hölmöä ehkä, ainakin jollain tavalla pitää mottona kämpän etsinnässä, koska en todellakaan oo turhan nirso. En vaadi paljon tilaa, sellasen sopivan oman kotikolon vaan ja mitä tänään opin vaatimuksistani, tarpeeks isolla kylppärillä, koska jos siellä kääntyessä polvet kolahtaa ensin vessanpönttöön, sitten lavuaariin ja otsa nappaa kiinni kaapinkulmaan, se kämppä ei oo mun juttu vaikka ois muuten kuinka ihana (paitsi jos se ois Lontoossa).

Äiti kummasteli tätä logiikkaa aika kovasti, siis tota Lontoo juttua, että miten mä voisin antaa kämpältä niin paljon anteeks jos se ois Lontoossa, mutta selitän sen vaan sillä, että rakastunu ihminen antaa periks ja joustaa tietyissä jutuissa rakastettunsa takia, no, mä olen rakastunu Lontooseen, korviani myöten (ja ehkä vähän niiden yli).
Mulla on paljon ihastus kaupunkeja, Tukholma, Malmö, Kööpenhamina, Zwolle ja Rotterdam (Zwolle näistä vakavin ihastus), mutta vaan yks rakkaus, Lontoo<3
Muhun taitaa pätee sama logiikka niin ihmisten, kun kaupunkien suhteen, ihastun melko helposti ja nopeesti, ihaniin vanhoihin taloihin tai kauniisiin, erikoisen värisiin silmiin (mun ehdottomat heikkoudet), kauniisiin  valoihin ja kieleen, jota ympärillä kuulen, musikaalisuuteen ja ruskeisiin kihariin hiuksiin, mutta ei, rakastumiseen vaaditaan jotain muuta, jotain enemmän. Se on jotain sellasta, mitä ei osaa kuvailla tai nimetä, joku näkymätön, hajuton ja mauton juttu tai sitten se on niitä kaikkia. Sellainen päätä huimaavan onnellinen olo, sellainen, että tähän voisin jäädä, ihan kuinka pitkäksi aikaa tahansa, tästä en halua liikkua minnekkään, tässä on hyvä.
Ja silti toikaan kaikki ei voi kuvata sitä tunnetta niin että se pääsis oikeuksiinsa.

Niin ja Lontoosta puheenollen, pääsen sinne huomenna, iik kääk ihanaa:)
kolmeks päiväks tosin vaan, mutta jotain sekin, sellasta sielunhoitoo mulle:)
Shoppailua ja maailman tutkimista tiedossa siskon ja sen kaveri (no, kai se vähän niinku munkin kaveri on) kanssa. Lontoo I la-la-love you.

Tänään olin taas tankotanssissaki, että se on vaan niin mun juttu, rankkaa kyllä ja mustelmia on taas muutama (kymmen) lisää. Huomenna kädet varmaan taas ihan kipeenä, mutta ei se haittaa, pieni ittensä rääkkäys on ihan jännää:P (älä ota liian tosissaan!) ja oot oppinu jo jotain liikkeitäki, eikä se tuntunu enää yhtään niin mahdottomalta ku ensimmäisellä kerralla.

Hmm.. mitäs vielä,
Eilen kuvailin taas vähän (itteeni, koska mulla ei muutakaa ihmistä mallina oo)

No jaah, sitten kun pääsis sinne Hämeenlinnaan tästä joskus, vois vaikka houkutella siskosia kuvattavaks Aulangolle, siellä on niin upeita maisemia ja paikkoja kuvailla:)

Sit sais tänne vähän muunkilaisia kuvia, ku jotain maisemia ja makro kokeiluja ja omaa naamaa;P
Olinpas muuten (hiphei) nopee kirjottaan, nyt kerkii vielä hyvin kattomaan puuma naista.
On kyllä aika duracel pupu olo nyt, oon niin ilonen, kun kaikki menee ihan putkeen taas vähän aikaa.

ps. kuunnelkaa Kate Nashia

Kate Nash - Paris