Näytetään tekstit, joissa on tunniste tankotanssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tankotanssi. Näytä kaikki tekstit

24. heinäkuuta 2012

And she's got everything that I have to live without



It's just one more week from now.. no, under week. And I don't have keyes to this place anymore. Cause I have to give them away at monday.
Brrr...
feels so strange. All these memories, all those good and bad things that is here, to me, always.
It's so strange, to leave from here, where has been my safe place and most lonely nights and moments for two years...
Hopefully I find another home from somewhere, from someone maybe...




And I will not only miss this apartment, and all the people and stuff..
One of the things that I'll miss the most, is this city, cause even before I felt like home in this apartment, I felt home in this city.
It will be my home for looooong long time from now, I know that, I can always take a train and come and walk these streets and feel safe and like home.



I have Taylor Swift moment now :P
Means that I have been listening her all morning, weird, cause I do listen her sometimes but not many songs after another.
But this morning I just have feeling that fits to those songs... don't know why, cause most of them (like most of every song) is about love or loosing it or wanting it
and I don't have any of those feelings now
like,
I'm not in love, I haven't resently lose one and I don't want that now

I mean like... I love some people, and they (hopefully) love me back and I have lost some people that I love (not resently though) but it's not that kind of  love what those songs are about :)


Hmmh, gotta go to get some more boxes soon and at evening I go to poledance by myself (open pole thing) its really nice, cause I haven't practise loooong time any other moves than ones that are in my coreography that i perform in two weeks.
So now I shoooould go and do something else than just sit and think (I do that quite lot nowadays, it just hit me so badly how fast time went till this time that I'm really moving)

Like go to library and finally return those books that are soooo late...



that pic just make me smile.
someday I will


be everything that I wanted

30. kesäkuuta 2012

All I have, all I need, he's the air I would kill to breathe


Sorry for being quite lazy with posting.. I just don't even get good pics now (and I don't have time to take pics, cause I'm always working or poledancing)

But yesterday I had fun evening, I go to few drinks with my sister and few friends and had so good time with them :) Today I got performing with my used to be improvisation group. And today again work and poledance practise..



I have my hair so nicely yesterday, they finally really go how I wanted (and thats quite rare)


And one thing that I wanted to post about, is my nails. My cute cute girly nails :P I've been making my nails cute now like a month, I change their colour and everything quite often and liiiike it so much :D (i'm such a girl..)

But they are soooo cute now, love them :)



Now I gotta go, hoping for better weather.

12. kesäkuuta 2012

Euphoria, an everlasting piece of art


I have been quite lazy taking pics, or even if i have taken some, their not that good.
And I have been thinking sooooooo long to do this kind of post, so I make it now (when I'm avoiding to do all the useful things, like cleaning up and stuff)

So here are few pics that tells about things that inspire me and that makes my style at the moment :)
First pic (up) are thing that I didn't believe that I would ever start to like so much, but I like all the ripped clothes, specially jeans, not too much ripped, but nice way :)


And here, jewellery, I love to have a lot of bracelets and usually one big neclace, I have looooot of them, and their all hanging on my walls :)

And below here, is one of my passions, that somedays make me feel so clumsy, but usually just airy, strong and beautiful. I feel that I can cross my boundaries over and over again :) and I love that.
so here is one of most important things in my life now (there is lot of important things so don't get it wrong, this hobby just cheer me up so often)



red and orange hair, just looooove those, but takes too much effort to keep them
(and I like my natural blonde color too)




Shorts, all kind of shorts just like them so much :) and specially cause now its summer and i can use them without stockings under :) and they are so realxed and cute



old cute cars :) and everything colorful
and below, travelling, big citys and oh, i so so badly want to go to New York some day, I will, I promise that, to myself mostly :P



So thats all for this time, now I gotta clean up and go out to take care of some things about my moving ... brrr... thats exiting and scary at sametime.

Bye!

6. toukokuuta 2012

vappu, blues perjantai ja täydellinen lauantai


Niih, kuvat siis tällä kertaa koostuu vapusta, joka oli kyllä tosi mukava.
Töissä hihkuin ja kihisin koko päivän hyvää tuultani ja illalla oli parasta nähdä kavereita ja siskoa.
Oli siis kaverin tuparit ja sen jälkeen haahuilua keskustassa.
Tiistaina sain kyydin kotiin kaverilta ja syötiin mäkkiateriat keskellä tyhjää prisman parkkipaikkaa, oli hassun pysähtynyt ja onnellinen olo.




Perjantaina olin kuuntelemassa kaverin kanssa bluesia ja iski järkyttävä keikka kuume (siis päästä ite laulamaan pitkästä aikaa johonkin..) Pitää yrittää järkätä joku keikka mun ja kaveri duolle :)
ai niin ja lupauduin tanko esitykseen elokuussa, jäääääännnittää :P



Lauantai oli jotenkin raukeen onnellisella tavalla täydellinen päivä. Heräsin ajoissa ja menin kirjastoon (mä niin tykkään kirjastoista.. niissä on jotain kivan rauhallista ja turvallista.. vaikka mun eka muisto kirjastoista onkin aivotärähdys joskus pienenä)
Sitten kävin kahvilla ja luin hyvää kirjaa
ja ostin (ja istutin) salaatin siemeniä ja yhden kukan.
Illalla tortilloja ja hyvä leffa ja elämä oli jotenkin niin kivan kevyttä ja tyyntä.. (myrskyn edellä? toivottavasti ei sentään..)



Ai niin.. oon rakastunu (uudestaan) tähän musiikkiin
Meghan Tonjes on vaan jotain ... huuh, tykkäisin laulaa sen biisejä :)

Hyvää kevättä, meitsi alkaa siivoilee :P

26. elokuuta 2010

Asunnon etsintää ja onnen tunnetta

"Sillä sekunnilla kun tyydyt vähempään kuin ansaitset, saat vielä vähemmän kuin mihin tyydyit"

Tota mä yritän, hiukan hölmöä ehkä, ainakin jollain tavalla pitää mottona kämpän etsinnässä, koska en todellakaan oo turhan nirso. En vaadi paljon tilaa, sellasen sopivan oman kotikolon vaan ja mitä tänään opin vaatimuksistani, tarpeeks isolla kylppärillä, koska jos siellä kääntyessä polvet kolahtaa ensin vessanpönttöön, sitten lavuaariin ja otsa nappaa kiinni kaapinkulmaan, se kämppä ei oo mun juttu vaikka ois muuten kuinka ihana (paitsi jos se ois Lontoossa).

Äiti kummasteli tätä logiikkaa aika kovasti, siis tota Lontoo juttua, että miten mä voisin antaa kämpältä niin paljon anteeks jos se ois Lontoossa, mutta selitän sen vaan sillä, että rakastunu ihminen antaa periks ja joustaa tietyissä jutuissa rakastettunsa takia, no, mä olen rakastunu Lontooseen, korviani myöten (ja ehkä vähän niiden yli).
Mulla on paljon ihastus kaupunkeja, Tukholma, Malmö, Kööpenhamina, Zwolle ja Rotterdam (Zwolle näistä vakavin ihastus), mutta vaan yks rakkaus, Lontoo<3
Muhun taitaa pätee sama logiikka niin ihmisten, kun kaupunkien suhteen, ihastun melko helposti ja nopeesti, ihaniin vanhoihin taloihin tai kauniisiin, erikoisen värisiin silmiin (mun ehdottomat heikkoudet), kauniisiin  valoihin ja kieleen, jota ympärillä kuulen, musikaalisuuteen ja ruskeisiin kihariin hiuksiin, mutta ei, rakastumiseen vaaditaan jotain muuta, jotain enemmän. Se on jotain sellasta, mitä ei osaa kuvailla tai nimetä, joku näkymätön, hajuton ja mauton juttu tai sitten se on niitä kaikkia. Sellainen päätä huimaavan onnellinen olo, sellainen, että tähän voisin jäädä, ihan kuinka pitkäksi aikaa tahansa, tästä en halua liikkua minnekkään, tässä on hyvä.
Ja silti toikaan kaikki ei voi kuvata sitä tunnetta niin että se pääsis oikeuksiinsa.

Niin ja Lontoosta puheenollen, pääsen sinne huomenna, iik kääk ihanaa:)
kolmeks päiväks tosin vaan, mutta jotain sekin, sellasta sielunhoitoo mulle:)
Shoppailua ja maailman tutkimista tiedossa siskon ja sen kaveri (no, kai se vähän niinku munkin kaveri on) kanssa. Lontoo I la-la-love you.

Tänään olin taas tankotanssissaki, että se on vaan niin mun juttu, rankkaa kyllä ja mustelmia on taas muutama (kymmen) lisää. Huomenna kädet varmaan taas ihan kipeenä, mutta ei se haittaa, pieni ittensä rääkkäys on ihan jännää:P (älä ota liian tosissaan!) ja oot oppinu jo jotain liikkeitäki, eikä se tuntunu enää yhtään niin mahdottomalta ku ensimmäisellä kerralla.

Hmm.. mitäs vielä,
Eilen kuvailin taas vähän (itteeni, koska mulla ei muutakaa ihmistä mallina oo)


No jaah, sitten kun pääsis sinne Hämeenlinnaan tästä joskus, vois vaikka houkutella siskosia kuvattavaks Aulangolle, siellä on niin upeita maisemia ja paikkoja kuvailla:)


Sit sais tänne vähän muunkilaisia kuvia, ku jotain maisemia ja makro kokeiluja ja omaa naamaa;P
Olinpas muuten (hiphei) nopee kirjottaan, nyt kerkii vielä hyvin kattomaan puuma naista.
On kyllä aika duracel pupu olo nyt, oon niin ilonen, kun kaikki menee ihan putkeen taas vähän aikaa.

ps. kuunnelkaa Kate Nashia

Kate Nash - Paris

23. elokuuta 2010

Uusi elämä, uudet kujeet

"Et voi elää elämääsi uudelleen, mutta voit aloittaa alusta ja elää loppu elämäsi uudella tavalla."

Kyseinen lausahdus on kirjasta ilonpilkahduksia, kirjan on koonnut Tom Burns, se on todella hyvä kirja, naurattanut, piristänyt ja kannustanut ainakin minua monesti.
Ajattelin pohjata tätä blogiani jonkun verran tohon kirjaan, vaikkapa aloittamalla jokaisen tekstin yhdellä sopivalla lausahduksella, niitä kun löytyy aikalailla joka tilanteeseen.

Tämä on.. mm varmaankin neljäs blogini, ensimmäinen, jota en varsinaisesti julkista ystäville ja tutuille, mutta se ei myöskään ole salainen, eli saatan jopa siitä jossain tilanteessa kertoa. Takana on siis kaksi salaista blogia, yks teini-iän ahdistuksen purkuun, yksi vähän niin kuin muotiblogi, jossa höpisen hölmöjä (se pyörii kuvioissa edelleen, edelleen salaisena) ja yksi, joka kertoi keväällä tekemästäni kahden kuukauden reissusta Hollantiin.

No niin, se menneistä, tähän hetkeen siis.

Tykkään siis puhua itsestäni (niin tykkää kaikki muutkin, siis puhua itsestään, toiset enemmän toiset vähemmän, kaikki ei vaan kehtaa myöntää sitä) tilanteesta riippuen tietysti, koska esimerkiksi työhakemuksissa itsensä kehuminen on maailman puuduttavinta touhua, uskokaa pois, sain tehdä sitä enemmän kun tarpeeksi tänä kesänä (eikä loppua näy). Tykkään myös kuvailla, paljon, kameran kautta voin vaan näyttää edes hiukan sitä, millaisena minä maailman näen, kauniina pikku asioina, joita liian harva huomaa katsoa. Ja runoilen myös aikas todella paljon, toisinaan paremmin (jopa todella hyvin, ehkä joskus vielä runokirjan arvoisesti) ja toisinaan hieman huonommin vain tunteita purkaakseni. Lisäksi laulan ja viihdyn lavalla leikkimässä olevani joku tai jokin muu (näyttelemiseksi myös kutsutaan) itsenäni lavalla olemisesta en pidä kovinkaan paljon, se on oikeastaan aika pelottavaa.
Mitäs muuta, hmm, pelkään klovneja, todella paljon, en kaikissa tilanteissa, mutta silloin kun pelkään, pelkään liikaa. Mitään muuta noin määriteltävää asiaa en sitten pelkääkään..
En ole kovin hyvä sitoutumaan, ihmisiin, paikkoihin tai oikeen mihinkään muuhunkaan ja paikoilleen jääminen on ahdistavaa. Kuitenkin myös se on ahdistavaa, ettei minulla ole mitään tiedossa, olen siis tällä hetkellä työtön.

Niin, siitä siis tämä uusi elämä. Olen sellainen (toisten mielestä ärsyttävää ihmistyyppiä) tyttö tai nainen (?) joka on oikeastaan aina onnistunut kaikessa mitä lähtee tekemään, en kyllä oikeasti, mutta ulospäin saattaa vaikuttaa siltä. Olen ollut hyvä harrastuksissani, koulussa ja ala-asteen jälkeen myös melko suosittu, minne vaan menenkin, sain haluamani opiskelupaikan, toisesta kaupungista, mikä on tällaisessa pikkukaupungissa melko epätavallista (heti yläasteen jälkeen, lähteä muualle), olin hyvä myös siinä koulussa, sain haluamani työssäoppimispaikat ja pääsin myös ulkomaille. Olen siis, sellainen, no sanotaanko, melko onnekas ihminen. Ja tässä tilanteessa (työttömänä ja opiskelupaikattomana) en oikeastaan ole siksi, että minusta olisi tullut vähemmän onnistuja. Olisin saanut jo yhden työpaikan, jota en ottanut(sonerapisteellä, kamoon!!) ja vuodeksi opiskelupaikan Jyväskylästä (teatteri-ilmaisua, maksullinen koulutus), mutta en ollut siitä varma, sydän sanoi ihan muuta.
Nyt olen siis muuttamassa Hämeenlinnaan, ihan tosta vaan, ilman työpaikkaa siellä tai oikeastaan mitään varmaa. Se on tavallaan hulluin asia mitä olen ikinä tehnyt, sellainen jossa voi käydä hullusti. Olen spontaani, ainakin luulisin niin, mutta tähän asti se on näkynyt vain pikku asioissa, olen siis elänyt melko suojatusti, kuitenkin.
Mutta nyt, kun olen tekemässä näin, minua ei pelota (tai no ehkä vähän) vaan lähinnä, en tiedä, olo on innostunut, utelias ja odottavainen. Oikeastaan haluaisin lähteä ulkomaille, jonnekin oikeasti kauas, mutta sen takia oikeastaan töitä haenkin, että saisin rahaa ja voisin lähteä ulkomaille, Lontooseen vaikka, rakkaus kaupunkiini.

Nyt, ihan vaan uudella tavalla elämisen aluksi olen värjännyt hiukseni punaisiksi, olen siis tätä ennen ollut aina blondi ja kun sanon aina, tarkoitan aina, minulla ei ole koskaan ollut muun väriset hiukset. Lisäksi aloitin eilen tankotanssin, joka on muuten ihana harrastus, haluaisin myös aloittaa uudelleen tanssin muutenkin. Mutta sellaiset jutut on rahatilanteesta kiinni, pystynkö.. toivottavasti.
Tänään olen oppinut, että työttömänäkin voi olla harvinaisen kiireinen, sillä minulla ei ole aikaa nähdä jotain ihmisiä, joita haluaisin, mutta myöhemmin sitten.
Tämäkin päivä on kulunut yllättävän kiireisenä, tähän asti. Aamulla täytin sellaisen lapun, joku autokoulu kysely, eihän sitä olisi pakko, mutta täytin kuitenkin ja laitoin postiin. Sitten tarkistin facebookin (kyllä olen addikti) ja join aamukahvin (en pidä aamupalan syömisestä), sitten lähdin työkkäriin kertomaan uusimmista suunnitelmistani (työharjoittelua.. tittidii) ja sieltä poljin tutkimaan kauppojen hyllyiltä punaisille hiuksille tehtyjä shamppoita (sunsilkillä oli sellainen joskus, eipä ole enää) ja sitten tajusin, että shekki, joka piti viedä pankkiin jäi kotiin.
Kotona tajusin, että on nälkä, keitin makarooneja ja lämmitin kastiketta. Koira näytti aika uloshaluavaiselta, mutta lähdin silti pankkiin viemään sen shekin. Pankin täti (jolla oli muuten tosi kivat hiukset) ehdotti säästötiliä, mutta ilman tuloja se ei kuulemma ole niin tärkeää.(suolaa haavoihin?) ja kotiin päästessä käytin sen koiran ja lähdin sitten tutkimaan maailmaa (kuvailemaan, ihanaa ihanaa)

Huomasin muuten, että on taidot pahasti ruosteessa, mutta sainpas kuraiset kengät ja hyvän mielen (ja idean aloittaa bloggaaminen, taas)

Nyt on kova kova nälkä ja tietokoneen temppuilun takia kulutin tänkin löpinän kirjottamiseen tunnin.. pöh.

Suosittelen uudenlaista elämää, se sitäpaitsi tuntuu olevan muoti juttu.