Elämä vie niin paljon aikaa

Olen siis nyt muuttanut Hämeenlinnaan (tuttavallisemmin Hämptoniin) ja kiirettä riittää koko ajan niin paljon, että oon laiminlyöny blogiani tosi tosi pahasti.
(ja en löydä sitä ilonpilkahduskirjaa, joten joudun nyt jättämään sen lainauksen väliin)

Miniteatterilla on mennyt hyvin, tykkään siitä hommasta tosi paljon, harkoissa auttamisesta ja oman ryhmän (ja tän viikon muutoksista lähtien ryhmien) vetämisestä. Ainoo miinus jonka voi keksiä, on se, että toi on iltatyötä ja syö siks muuta elämää jonkun verran, mut siitä nyt aina selviää halutessaan. Niin se teatteri vaan syö mun elämää aina, rakasta kun on, sille antaa kaikkensa ja enemmänkin.
Oikeestaan nytki ku tässä istuskelen, olin aluks makoilemassa lattialla ja kirjottelemassa ohjaussuunnitelmia tai ainaki jotain viitettä, mitä teen torstaina ryhmien kanssa.
Viime viikolla aika muksujen kanssa meni suorastaan yllättävän nopeesti ja viikonloppu meni Draamakasvatuksen luennoilla avoimella yliopistolla. Sekin on kyl tosi mun juttu, vaikka se nyt sit sattuuki just Ypäjän teatterin 25v juhlakonsertin kanssa päällekkäin, täytyy vähän käydä rahajuttuja läpi ja pään sisäisiä neuvotteluja, et kumpi nyt ois fiksumpaa, on kyl tosi tosi ikävä sitä porukkaa ja ois kiva tehdä toi prokkis viel niitten kanssa, kun ens kesä onki sit tyhjää:/

Lisäks aikaa (esim. tänään) vie uus vähän läheisempi (tai aika paljon) ihminen, josta oli lähtösin toi edellinen ihmisriippuvaisuus juttuki. Oon mä muistaki ihmisistä riippuvainen, mut nyt on oppinu ihan uudella tavalla, kuinka nopeesti ikävä voi oikeesti tulla ja viedä kokonaan mukanaan. Se tuntuu välillä ihan hullulta..

Onneks nähtiin tänään, ni ehkä selviän taas hetken;P

Vielä pari päivää täällä ja sit perjantaina pitäs mennä ikeaan (jeejee) ja viikonlopuks varmaan käymään kotona ja ypäjän reeneihin meen ainaki käymään, vaikken konserttiin oo varma pääsenkö..

ps. en oo aiemmin kuunnellu, koska on ollu jonkulaiset ennakko oletukset, mutta päätin nyt kuitenkin kokeilla ja huomasin että haa, Hurts on yllättävän hyvä

Hurts – Stay

erityisesti toi biisi iski, aattelin et siihen vois kehittää jotain koreografiaaki.. (kyllä oon kattonu dancee ja tanssittaa taas niin pirusti..)Tosi monet Hurts:n biiseistä on sellasia joihin vois jotain herkkis koreografiaa kokeilla:)

pps. ai niin löysin vihdoin farkut, ihan samanlaiset kun mun edelliset (ja tositosi rikkinäiset) lemppari farkut, hiphei!

jep ja kuvassa mukana myös mun maailmanparannus lemppari laukku ja sukkakengät<3

olin menossa siskon kanssa kahville ja kattomaan missä on kela, kirjasto ja työkkäri:)

Eilen illalla ihastuin taas tähän kaupunkiin

syvemmin

Kiukuttelua ja uusia mahdollisuuksia

"Epäonnen takana on usein vain ihminen joka antoi periksi, koska ei ymmärtänyt miten lähellä oli onnistumista"

(olin unohtanu jo noi, munhan piti kirjottaa osittain niiden pohjalta)

Joten siis..
Tosiaan alkaa nyt tuntua siltä, että asiat jotka jätin tekemättä tai jotka meni pieleen, niihin kaikkiin oli syynsä, se kaikki tapahtu vaan sen takia, että päätysin lopulta tekemään sitä mikä on oikein ja mulle sopivinta ja parasta.
Se, ettei luovuta ja tyydy vaan johonkin.. jos jatkaa etsimistä, jos joku asia ei tunnu oikeelta, niin turvallinen ratkasu kun se oiskin, miks siihen pitää tyytyä jos se ei tee onnelliseks? (okei tää elämän filosofia ei sovi niille, jotka osaa elää vaan niin, että on varmasti ja tarpeeks rahaa koko ajan)
Ykskin kaveri muutti kavereidensa kanssa ihan maalle, keskelle peltoja omakotitaloon, jota pitää kunnostaa, talolla on kyllä ihana piha, joen rantaa ja pieni söpö rantasauna. Laksuja on jonkunverran ja porukasta yhdellä töitä. Aikovat perustaa kotistudion ja suunnitelmia on moneenkin suuntaan, taiteilija renttuja ja suloista porukkaa, vaikka onhan toi hullua, mä kadehdin tollasta uskallusta.

Itse aloitan siis nyt siellä miniteatterilla ensi maanantaina ja sain kämpän, vuokrasopimus mennään tekemään tiistaina ja muutto ens viikon aikana. Lisäks pääsin avoimen yliopiston draamakasvatuksen kurssille. Kaikki menee nyt just niin kun pitääkin. Sain vielä just sen kämpän jonka halusin, se on niin ihana. Just oikeen kokonen, hyvässä kunnossa ja siisti, sopiva vuokra ja vesilasku. Kaikki sopivaa ja se vaatehuone!!

Kaikki sujuu nyt paremmin kun hyvin.. ehkä jollain asioilla on tosiaan tarkotuksensa ja kyllä äiti oli taas oikeessa sanoessaan, ettei kannata hätäillä, kaikki kyllä järjestyy, niin se taitaa mennä. Jos sitä järjestymistä ite jaksaa vähän avustaa.. niin kyllä se menee vaan niin.

(vielä pienenä plussana, että yks näkyvä osa tätä mun "uutta elämää" oli hiukset, joihin olen koko ajan vaan tykästyneempi)

itse tekemäni korvikset, hollannista ostetuista pienistä merihevosista

tossa näkyy myös vähän (liian vähän) toiset Lontoosta ostetut (uuudet suosikki) kengät.

Syksy saa taas palata kaikinpuolin mun lempi vuodenajaks, koska taas se on uus alku ja arkea. Kaikkea ihanaa. Tänä vuonna uutena alkuna toimiminen tulee vielä enemmän, kun monena aiemmista vuosista, mutta se ei ollenkaan haittaa, vaikka onhan yksinään muuttaminen vähän jännää...

Tänään aika on taas mennyt päivänpaistetta vahtiessa (joka ei kyllä ollu tänään ihan niin paljon päivänpaiste kun yleensä) ja huominen sujuu samaan tyyliin..

(ehkä mä vielä opin olemaan jonkun... ainakin osittain)

Ciao!

ps. nyt soi Maria Mena - Fragile

 (ja kyllä, mä olen melko spotify ystävällinen ihminen ja linkitän kaikki biisit sen kautta)

Mahdollisuuksia ja masennuksen aiheita

"mahdollisuus verhoutuu usein epäonnen tai tilapäisen vastoinkäymisen kaapuun"

Tänään alko vähän tuntua siltä, että elämä vois tosiaan edetä johonkin suuntaan, Hämeenlinnan suuntaan näillä näkymin. Kävin tänään miniteatterilla ja paikka siellä on nyt varma, heti kun vaan löytäisin asunnon, mikä on sitten taas ihan oma ongelmansa.. mutta en jaksa nyt keskittyä ongelmiin vaan iloitsen siitä mitä mulla on.

Aamulla sujahdin pitsisukkiksiin ja mustaan mekkoon ja lähdin sateiseen aamuun, tietämättä mitä vois olla vielä vastassa. Hämeenlinnassakin oli sateista ja Marja, joka siis piti nähdä, oli merkannut tapaamisen eri tiistaille, seuraavalle, ei tälle, mutta nähtiin kuitenkin ja tultiin toimeen heti:)
Saatiin lippulappusetkin täytettyä.. päivämääriä lukuunottamatta.
Näin myös yhden "maalais ukon" sanottakoon tässä nyt näin.. ja jutteltiin hetki niitä näitä ennen kun bussi tuli. On mukavaa nähdä jotain ihmisiä kyllä, edelleen, ehkä sitten useamminkin, kun muutan.
Bussissa matkalla kotiin sain ikäviä uutisia, yhden teatterilaisen pois menosta, nuoren naisen. Ei oltu kovin läheisiä, mutta kummasti sai surumieliseksi tuo. On se niin väärin, parhaat taidetaan vaan tosiaan viedä ensin.

Hämeenlinnassa tapaamisten ristiin sopimisen takia ehdin myös odottelu ajallani vähän kuvailla

(löysinpä muuten jännän yksityiskohdan koivunrungosta, jonkun koukku siihen jäänyt)

ja koivuja noin muutenkin oli pakko kuvailla vähäsen, viimeisiä kesäisen näköisiä ja kesäjuttuja noin muutenkin.

Tätä rakastan Hämeenlinnassa, vettä, vedenläheisyyttä ja sitä, että kyse on jo kaupungista, mutta silti luontoa löytyy läheltä.

Tänään on aikaa mennyt kuunnellessa Sara Bareillesia, Colbie Caillattia ja Anna Puun uutta levyä, jota suosittelen, aivan ihanaa musiikkia ja kauniita lyriikoita. Olin itse ekan levyn ensi kuuntelulla melko Anna vastainen, mutta sitten tykästyinkin naisen saundiin yllättävänkin paljon

anna puu - uskomaton juttu

toivottavasti on spotify käytössä, sillä sieltä näitä biisejä aina bongailen;P