Kyseinen lausahdus on kirjasta ilonpilkahduksia, kirjan on koonnut Tom Burns, se on todella hyvä kirja, naurattanut, piristänyt ja kannustanut ainakin minua monesti.
Ajattelin pohjata tätä blogiani jonkun verran tohon kirjaan, vaikkapa aloittamalla jokaisen tekstin yhdellä sopivalla lausahduksella, niitä kun löytyy aikalailla joka tilanteeseen.
Tämä on.. mm varmaankin neljäs blogini, ensimmäinen, jota en varsinaisesti julkista ystäville ja tutuille, mutta se ei myöskään ole salainen, eli saatan jopa siitä jossain tilanteessa kertoa. Takana on siis kaksi salaista blogia, yks teini-iän ahdistuksen purkuun, yksi vähän niin kuin muotiblogi, jossa höpisen hölmöjä (se pyörii kuvioissa edelleen, edelleen salaisena) ja yksi, joka kertoi keväällä tekemästäni kahden kuukauden reissusta Hollantiin.
No niin, se menneistä, tähän hetkeen siis.
Tykkään siis puhua itsestäni (niin tykkää kaikki muutkin, siis puhua itsestään, toiset enemmän toiset vähemmän, kaikki ei vaan kehtaa myöntää sitä) tilanteesta riippuen tietysti, koska esimerkiksi työhakemuksissa itsensä kehuminen on maailman puuduttavinta touhua, uskokaa pois, sain tehdä sitä enemmän kun tarpeeksi tänä kesänä (eikä loppua näy). Tykkään myös kuvailla, paljon, kameran kautta voin vaan näyttää edes hiukan sitä, millaisena minä maailman näen, kauniina pikku asioina, joita liian harva huomaa katsoa. Ja runoilen myös aikas todella paljon, toisinaan paremmin (jopa todella hyvin, ehkä joskus vielä runokirjan arvoisesti) ja toisinaan hieman huonommin vain tunteita purkaakseni. Lisäksi laulan ja viihdyn lavalla leikkimässä olevani joku tai jokin muu (näyttelemiseksi myös kutsutaan) itsenäni lavalla olemisesta en pidä kovinkaan paljon, se on oikeastaan aika pelottavaa.
Mitäs muuta, hmm, pelkään klovneja, todella paljon, en kaikissa tilanteissa, mutta silloin kun pelkään, pelkään liikaa. Mitään muuta noin määriteltävää asiaa en sitten pelkääkään..
En ole kovin hyvä sitoutumaan, ihmisiin, paikkoihin tai oikeen mihinkään muuhunkaan ja paikoilleen jääminen on ahdistavaa. Kuitenkin myös se on ahdistavaa, ettei minulla ole mitään tiedossa, olen siis tällä hetkellä työtön.
Niin, siitä siis tämä uusi elämä. Olen sellainen (toisten mielestä ärsyttävää ihmistyyppiä) tyttö tai nainen (?) joka on oikeastaan aina onnistunut kaikessa mitä lähtee tekemään, en kyllä oikeasti, mutta ulospäin saattaa vaikuttaa siltä. Olen ollut hyvä harrastuksissani, koulussa ja ala-asteen jälkeen myös melko suosittu, minne vaan menenkin, sain haluamani opiskelupaikan, toisesta kaupungista, mikä on tällaisessa pikkukaupungissa melko epätavallista (heti yläasteen jälkeen, lähteä muualle), olin hyvä myös siinä koulussa, sain haluamani työssäoppimispaikat ja pääsin myös ulkomaille. Olen siis, sellainen, no sanotaanko, melko onnekas ihminen. Ja tässä tilanteessa (työttömänä ja opiskelupaikattomana) en oikeastaan ole siksi, että minusta olisi tullut vähemmän onnistuja. Olisin saanut jo yhden työpaikan, jota en ottanut(sonerapisteellä, kamoon!!) ja vuodeksi opiskelupaikan Jyväskylästä (teatteri-ilmaisua, maksullinen koulutus), mutta en ollut siitä varma, sydän sanoi ihan muuta.
Nyt olen siis muuttamassa Hämeenlinnaan, ihan tosta vaan, ilman työpaikkaa siellä tai oikeastaan mitään varmaa. Se on tavallaan hulluin asia mitä olen ikinä tehnyt, sellainen jossa voi käydä hullusti. Olen spontaani, ainakin luulisin niin, mutta tähän asti se on näkynyt vain pikku asioissa, olen siis elänyt melko suojatusti, kuitenkin.
Mutta nyt, kun olen tekemässä näin, minua ei pelota (tai no ehkä vähän) vaan lähinnä, en tiedä, olo on innostunut, utelias ja odottavainen. Oikeastaan haluaisin lähteä ulkomaille, jonnekin oikeasti kauas, mutta sen takia oikeastaan töitä haenkin, että saisin rahaa ja voisin lähteä ulkomaille, Lontooseen vaikka, rakkaus kaupunkiini.
Nyt, ihan vaan uudella tavalla elämisen aluksi olen värjännyt hiukseni punaisiksi, olen siis tätä ennen ollut aina blondi ja kun sanon aina, tarkoitan aina, minulla ei ole koskaan ollut muun väriset hiukset. Lisäksi aloitin eilen tankotanssin, joka on muuten ihana harrastus, haluaisin myös aloittaa uudelleen tanssin muutenkin. Mutta sellaiset jutut on rahatilanteesta kiinni, pystynkö.. toivottavasti.
Tänään olen oppinut, että työttömänäkin voi olla harvinaisen kiireinen, sillä minulla ei ole aikaa nähdä jotain ihmisiä, joita haluaisin, mutta myöhemmin sitten.
Tämäkin päivä on kulunut yllättävän kiireisenä, tähän asti. Aamulla täytin sellaisen lapun, joku autokoulu kysely, eihän sitä olisi pakko, mutta täytin kuitenkin ja laitoin postiin. Sitten tarkistin facebookin (kyllä olen addikti) ja join aamukahvin (en pidä aamupalan syömisestä), sitten lähdin työkkäriin kertomaan uusimmista suunnitelmistani (työharjoittelua.. tittidii) ja sieltä poljin tutkimaan kauppojen hyllyiltä punaisille hiuksille tehtyjä shamppoita (sunsilkillä oli sellainen joskus, eipä ole enää) ja sitten tajusin, että shekki, joka piti viedä pankkiin jäi kotiin.
Kotona tajusin, että on nälkä, keitin makarooneja ja lämmitin kastiketta. Koira näytti aika uloshaluavaiselta, mutta lähdin silti pankkiin viemään sen shekin. Pankin täti (jolla oli muuten tosi kivat hiukset) ehdotti säästötiliä, mutta ilman tuloja se ei kuulemma ole niin tärkeää.(suolaa haavoihin?) ja kotiin päästessä käytin sen koiran ja lähdin sitten tutkimaan maailmaa (kuvailemaan, ihanaa ihanaa)
Huomasin muuten, että on taidot pahasti ruosteessa, mutta sainpas kuraiset kengät ja hyvän mielen (ja idean aloittaa bloggaaminen, taas)
Nyt on kova kova nälkä ja tietokoneen temppuilun takia kulutin tänkin löpinän kirjottamiseen tunnin.. pöh.
Suosittelen uudenlaista elämää, se sitäpaitsi tuntuu olevan muoti juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti