Tänään alko vähän tuntua siltä, että elämä vois tosiaan edetä johonkin suuntaan, Hämeenlinnan suuntaan näillä näkymin. Kävin tänään miniteatterilla ja paikka siellä on nyt varma, heti kun vaan löytäisin asunnon, mikä on sitten taas ihan oma ongelmansa.. mutta en jaksa nyt keskittyä ongelmiin vaan iloitsen siitä mitä mulla on.
Aamulla sujahdin pitsisukkiksiin ja mustaan mekkoon ja lähdin sateiseen aamuun, tietämättä mitä vois olla vielä vastassa. Hämeenlinnassakin oli sateista ja Marja, joka siis piti nähdä, oli merkannut tapaamisen eri tiistaille, seuraavalle, ei tälle, mutta nähtiin kuitenkin ja tultiin toimeen heti:)
Saatiin lippulappusetkin täytettyä.. päivämääriä lukuunottamatta.
Näin myös yhden "maalais ukon" sanottakoon tässä nyt näin.. ja jutteltiin hetki niitä näitä ennen kun bussi tuli. On mukavaa nähdä jotain ihmisiä kyllä, edelleen, ehkä sitten useamminkin, kun muutan.
Bussissa matkalla kotiin sain ikäviä uutisia, yhden teatterilaisen pois menosta, nuoren naisen. Ei oltu kovin läheisiä, mutta kummasti sai surumieliseksi tuo. On se niin väärin, parhaat taidetaan vaan tosiaan viedä ensin.
Hämeenlinnassa tapaamisten ristiin sopimisen takia ehdin myös odottelu ajallani vähän kuvailla
(löysinpä muuten jännän yksityiskohdan koivunrungosta, jonkun koukku siihen jäänyt)
ja koivuja noin muutenkin oli pakko kuvailla vähäsen, viimeisiä kesäisen näköisiä ja kesäjuttuja noin muutenkin.
Tätä rakastan Hämeenlinnassa, vettä, vedenläheisyyttä ja sitä, että kyse on jo kaupungista, mutta silti luontoa löytyy läheltä.
Tänään on aikaa mennyt kuunnellessa Sara Bareillesia, Colbie Caillattia ja Anna Puun uutta levyä, jota suosittelen, aivan ihanaa musiikkia ja kauniita lyriikoita. Olin itse ekan levyn ensi kuuntelulla melko Anna vastainen, mutta sitten tykästyinkin naisen saundiin yllättävänkin paljon
toivottavasti on spotify käytössä, sillä sieltä näitä biisejä aina bongailen;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti