Tota mä yritän, hiukan hölmöä ehkä, ainakin jollain tavalla pitää mottona kämpän etsinnässä, koska en todellakaan oo turhan nirso. En vaadi paljon tilaa, sellasen sopivan oman kotikolon vaan ja mitä tänään opin vaatimuksistani, tarpeeks isolla kylppärillä, koska jos siellä kääntyessä polvet kolahtaa ensin vessanpönttöön, sitten lavuaariin ja otsa nappaa kiinni kaapinkulmaan, se kämppä ei oo mun juttu vaikka ois muuten kuinka ihana (paitsi jos se ois Lontoossa).
Äiti kummasteli tätä logiikkaa aika kovasti, siis tota Lontoo juttua, että miten mä voisin antaa kämpältä niin paljon anteeks jos se ois Lontoossa, mutta selitän sen vaan sillä, että rakastunu ihminen antaa periks ja joustaa tietyissä jutuissa rakastettunsa takia, no, mä olen rakastunu Lontooseen, korviani myöten (ja ehkä vähän niiden yli).
Mulla on paljon ihastus kaupunkeja, Tukholma, Malmö, Kööpenhamina, Zwolle ja Rotterdam (Zwolle näistä vakavin ihastus), mutta vaan yks rakkaus, Lontoo<3
Muhun taitaa pätee sama logiikka niin ihmisten, kun kaupunkien suhteen, ihastun melko helposti ja nopeesti, ihaniin vanhoihin taloihin tai kauniisiin, erikoisen värisiin silmiin (mun ehdottomat heikkoudet), kauniisiin valoihin ja kieleen, jota ympärillä kuulen, musikaalisuuteen ja ruskeisiin kihariin hiuksiin, mutta ei, rakastumiseen vaaditaan jotain muuta, jotain enemmän. Se on jotain sellasta, mitä ei osaa kuvailla tai nimetä, joku näkymätön, hajuton ja mauton juttu tai sitten se on niitä kaikkia. Sellainen päätä huimaavan onnellinen olo, sellainen, että tähän voisin jäädä, ihan kuinka pitkäksi aikaa tahansa, tästä en halua liikkua minnekkään, tässä on hyvä.
Ja silti toikaan kaikki ei voi kuvata sitä tunnetta niin että se pääsis oikeuksiinsa.
Niin ja Lontoosta puheenollen, pääsen sinne huomenna, iik kääk ihanaa:)
kolmeks päiväks tosin vaan, mutta jotain sekin, sellasta sielunhoitoo mulle:)
Shoppailua ja maailman tutkimista tiedossa siskon ja sen kaveri (no, kai se vähän niinku munkin kaveri on) kanssa. Lontoo I la-la-love you.
Tänään olin taas tankotanssissaki, että se on vaan niin mun juttu, rankkaa kyllä ja mustelmia on taas muutama (kymmen) lisää. Huomenna kädet varmaan taas ihan kipeenä, mutta ei se haittaa, pieni ittensä rääkkäys on ihan jännää:P (älä ota liian tosissaan!) ja oot oppinu jo jotain liikkeitäki, eikä se tuntunu enää yhtään niin mahdottomalta ku ensimmäisellä kerralla.
Hmm.. mitäs vielä,
Eilen kuvailin taas vähän (itteeni, koska mulla ei muutakaa ihmistä mallina oo)
No jaah, sitten kun pääsis sinne Hämeenlinnaan tästä joskus, vois vaikka houkutella siskosia kuvattavaks Aulangolle, siellä on niin upeita maisemia ja paikkoja kuvailla:)
Olinpas muuten (hiphei) nopee kirjottaan, nyt kerkii vielä hyvin kattomaan puuma naista.
On kyllä aika duracel pupu olo nyt, oon niin ilonen, kun kaikki menee ihan putkeen taas vähän aikaa.
ps. kuunnelkaa Kate Nashia
Kate Nash - Paris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti