Elämää Lontoossa ja sen ulkopuolella

No niin, siis kotona taas.
Oli kyllä ihanaa olla Lontoossa, siellä on niin kaunista, vilkasta, syksyistä ja sopivalla tavalla boheemia ja ränsistynyttä. Lontoossa "huonommatkin" talot näyttää hyvältä ja siltä, että voisin asua niissä.

Kirjotan nyt jonkun verran suoraan muistiinpanoista, joita tein sillontällön pitkin matkaa, aina kun sopiva hetki tuli.

Lontooseen tulessa olo nousee jo bussissa omituisella tavalla, tulee sellainen ihanan leijuva olo. Tänne mä haluan, tänne mä kuulun. Kummaa kuinka vielä lentokoneen noustessa en ollu varma haluanko lähteä vai en. Kun aloin laskeutuessa nähdä Englannin maaseutua meinasin itkeä, iski niin kova kaipaus Englantiin. Lontooseen tietysti, mutta vaikka maaseudullekin, johonkin pikkukaupunkiin.

Tänään sain paljon uusia (vanhoja) ystäviä, Dorothy Perkins, Primark, New Look, River Island ja Next. Oi, mä niin rakastan shoppailua<3 Lontoota. Rakastan kyllä myös sitä, kuinka täällä ollessa voi kaivata kotia ja jotain ihmisiä.
Tänään oon miettiny monta kertaa, kuinka ihanaa on pitää sitä tätä ja tota sen ja ton vaatteen kanssa kotona, on sellanen oman tyylini löytänyt olo. Ihanaa ihanaa:)

Camden on ehdottomasti yks mun suosikki paikka Lontoossa, sieltä voi löytää niin paljon kaikkee uniikkia ja siellä talli alueella on loputtomiin nähtävää ja tutkittavaa, en usko, että sitä vois koskaan oppia ulkoo, niin sokkeloista ja ihanan paljon kaikkee. Notting Hill on tietysti myös ihanaa aluetta, kaikki ne kauniit talot, oih ja voih:)

lauantain shoppailu vaatetus

mäkki ruoka on halvinta..

ronjan synttäreiden juhlintaa hostellilla..

Camdenin vintage ja mekkokaupat ja "tallit" ah ihanaa

primark shoppaus on uuvuttavaa

I <3 starbucks

mauno "mane" ghetto pulu liverpool stationilla

Standstedin kentällä keskellä yötä. Ensin seisoskeltiin 1,5 tuntia kylmässä Liverpool streetillä lentokenttä bussia odottelemassa ja miettimässä Italialaisten kanssa onko sellasta ees tulossa. (olin muuten tosi onnellinen primarkin 6 punnan feikki uggseista jotka ostin) nyt sitten istutaan täällä lentokentällä muotiraamattujen (vogue ja elle) ja skittlesien kanssa ja ai niin.. onhan meillä yks pyyhebacardi. 7 tuntia aikaa vaan ihmetellä ja olla. 

Kävin äsken ostamassa vikoilla penceillä kaakaon (ah, lämmitystä) Tuli sellanen sulonen  köyhä taiteilija olo (vaatetuksesta sun muusta pummeilusta johtuen) rakastan näitä hetkiä, kun voin leikkiä olevani mitä vaan.. vaikka sitähän mä nyt oikeestikin olen. Työtön haihattaelija, josta voi vielä tulla mitä vaan.  

(kuinka monta ihmistä näet kuvassa?)

Vieläkin lentokentällä, mutta nyt jo turvatarkastuksen paremmalla puolella. Enää puolitoista tuntia koneen nousuun ja alle 12 h siihen että pääsen kotiin (ah, ihanaa)

vaikka onhan täällä mukavaa, mutta lentokentän lattialla ukkuminen ja täällä n. 10h hengailu ei oo ihan mun lempi juttuja. Vaikka onhan täällä ihan kiva kattella ihmisiä, jotka shoppailee, jää kahville tai kiirehtii koneeseen.

halpis lennoilla lontooseen, totta kai

lento kaverit oli hieman väsähtäneitä

Lentokoneesta maailma on niin kaunis (ja sininen) ps. näin kuun

klo 10.52 (suomen aikaa)

Kun katsoo ikkunasta ulos, kaikki on sinistä ja valkoista. Meri sekoittuu taivaaseen horisontissa. Kaikki on vaan valkoisia haituva pilviä ja sinisen eri sävyjä.

On vaikeaa ymmärtää mitään noin kaunista. Henkeä salpaavaa. En ole koskaan nähnyt sellaista, eikä kuvat suo oikeutta sille kauneudelle.

Hmm.  voi kun mä niin haluaisin takas lontooseen.. nyt on vaan skittlesejä ja uusia vaatteita ihanan paljon. Ja ne nilkkurit, jotka löysin primarkista, on vaan jotain parhautta. ihanin löytö Lontoosta:)

tuntuu että löysin jollain tavalla myös tyylini Lontoosta tai lentokentältä.. vahingossa. Tiiä sitten..

toi paita oli ehkä söpöin juttu (primarkista) ja löyty ihan loppu matkasta, vahingossa..

Hmmh.. tänään ei tuu oikeen mitään hyvää telkkarista..

mitäköhän mä oon tehny tänään.. kävin koiran kanssa lenkillä ja hoidin tiskit.. en kai muuta:DD

on tää työttömän elämä jännää.. haluan nyt heti heti sen kämpän että pääsen muutamaan ja alottamaan miniteatterilla. jookos?

Galway Girl

titiidii namnam, haluan irlantiin<3

Asunnon etsintää ja onnen tunnetta

"Sillä sekunnilla kun tyydyt vähempään kuin ansaitset, saat vielä vähemmän kuin mihin tyydyit"

Tota mä yritän, hiukan hölmöä ehkä, ainakin jollain tavalla pitää mottona kämpän etsinnässä, koska en todellakaan oo turhan nirso. En vaadi paljon tilaa, sellasen sopivan oman kotikolon vaan ja mitä tänään opin vaatimuksistani, tarpeeks isolla kylppärillä, koska jos siellä kääntyessä polvet kolahtaa ensin vessanpönttöön, sitten lavuaariin ja otsa nappaa kiinni kaapinkulmaan, se kämppä ei oo mun juttu vaikka ois muuten kuinka ihana (paitsi jos se ois Lontoossa).

Äiti kummasteli tätä logiikkaa aika kovasti, siis tota Lontoo juttua, että miten mä voisin antaa kämpältä niin paljon anteeks jos se ois Lontoossa, mutta selitän sen vaan sillä, että rakastunu ihminen antaa periks ja joustaa tietyissä jutuissa rakastettunsa takia, no, mä olen rakastunu Lontooseen, korviani myöten (ja ehkä vähän niiden yli).
Mulla on paljon ihastus kaupunkeja, Tukholma, Malmö, Kööpenhamina, Zwolle ja Rotterdam (Zwolle näistä vakavin ihastus), mutta vaan yks rakkaus, Lontoo<3
Muhun taitaa pätee sama logiikka niin ihmisten, kun kaupunkien suhteen, ihastun melko helposti ja nopeesti, ihaniin vanhoihin taloihin tai kauniisiin, erikoisen värisiin silmiin (mun ehdottomat heikkoudet), kauniisiin  valoihin ja kieleen, jota ympärillä kuulen, musikaalisuuteen ja ruskeisiin kihariin hiuksiin, mutta ei, rakastumiseen vaaditaan jotain muuta, jotain enemmän. Se on jotain sellasta, mitä ei osaa kuvailla tai nimetä, joku näkymätön, hajuton ja mauton juttu tai sitten se on niitä kaikkia. Sellainen päätä huimaavan onnellinen olo, sellainen, että tähän voisin jäädä, ihan kuinka pitkäksi aikaa tahansa, tästä en halua liikkua minnekkään, tässä on hyvä.
Ja silti toikaan kaikki ei voi kuvata sitä tunnetta niin että se pääsis oikeuksiinsa.

Niin ja Lontoosta puheenollen, pääsen sinne huomenna, iik kääk ihanaa:)
kolmeks päiväks tosin vaan, mutta jotain sekin, sellasta sielunhoitoo mulle:)
Shoppailua ja maailman tutkimista tiedossa siskon ja sen kaveri (no, kai se vähän niinku munkin kaveri on) kanssa. Lontoo I la-la-love you.

Tänään olin taas tankotanssissaki, että se on vaan niin mun juttu, rankkaa kyllä ja mustelmia on taas muutama (kymmen) lisää. Huomenna kädet varmaan taas ihan kipeenä, mutta ei se haittaa, pieni ittensä rääkkäys on ihan jännää:P (älä ota liian tosissaan!) ja oot oppinu jo jotain liikkeitäki, eikä se tuntunu enää yhtään niin mahdottomalta ku ensimmäisellä kerralla.

Hmm.. mitäs vielä,
Eilen kuvailin taas vähän (itteeni, koska mulla ei muutakaa ihmistä mallina oo)

No jaah, sitten kun pääsis sinne Hämeenlinnaan tästä joskus, vois vaikka houkutella siskosia kuvattavaks Aulangolle, siellä on niin upeita maisemia ja paikkoja kuvailla:)

Sit sais tänne vähän muunkilaisia kuvia, ku jotain maisemia ja makro kokeiluja ja omaa naamaa;P
Olinpas muuten (hiphei) nopee kirjottaan, nyt kerkii vielä hyvin kattomaan puuma naista.
On kyllä aika duracel pupu olo nyt, oon niin ilonen, kun kaikki menee ihan putkeen taas vähän aikaa.

ps. kuunnelkaa Kate Nashia

Kate Nash - Paris

Mahdollisuuksia ja masennuksen aiheita

"mahdollisuus verhoutuu usein epäonnen tai tilapäisen vastoinkäymisen kaapuun"

Tänään alko vähän tuntua siltä, että elämä vois tosiaan edetä johonkin suuntaan, Hämeenlinnan suuntaan näillä näkymin. Kävin tänään miniteatterilla ja paikka siellä on nyt varma, heti kun vaan löytäisin asunnon, mikä on sitten taas ihan oma ongelmansa.. mutta en jaksa nyt keskittyä ongelmiin vaan iloitsen siitä mitä mulla on.

Aamulla sujahdin pitsisukkiksiin ja mustaan mekkoon ja lähdin sateiseen aamuun, tietämättä mitä vois olla vielä vastassa. Hämeenlinnassakin oli sateista ja Marja, joka siis piti nähdä, oli merkannut tapaamisen eri tiistaille, seuraavalle, ei tälle, mutta nähtiin kuitenkin ja tultiin toimeen heti:)
Saatiin lippulappusetkin täytettyä.. päivämääriä lukuunottamatta.
Näin myös yhden "maalais ukon" sanottakoon tässä nyt näin.. ja jutteltiin hetki niitä näitä ennen kun bussi tuli. On mukavaa nähdä jotain ihmisiä kyllä, edelleen, ehkä sitten useamminkin, kun muutan.
Bussissa matkalla kotiin sain ikäviä uutisia, yhden teatterilaisen pois menosta, nuoren naisen. Ei oltu kovin läheisiä, mutta kummasti sai surumieliseksi tuo. On se niin väärin, parhaat taidetaan vaan tosiaan viedä ensin.

Hämeenlinnassa tapaamisten ristiin sopimisen takia ehdin myös odottelu ajallani vähän kuvailla

(löysinpä muuten jännän yksityiskohdan koivunrungosta, jonkun koukku siihen jäänyt)

ja koivuja noin muutenkin oli pakko kuvailla vähäsen, viimeisiä kesäisen näköisiä ja kesäjuttuja noin muutenkin.

Tätä rakastan Hämeenlinnassa, vettä, vedenläheisyyttä ja sitä, että kyse on jo kaupungista, mutta silti luontoa löytyy läheltä.

Tänään on aikaa mennyt kuunnellessa Sara Bareillesia, Colbie Caillattia ja Anna Puun uutta levyä, jota suosittelen, aivan ihanaa musiikkia ja kauniita lyriikoita. Olin itse ekan levyn ensi kuuntelulla melko Anna vastainen, mutta sitten tykästyinkin naisen saundiin yllättävänkin paljon

anna puu - uskomaton juttu

toivottavasti on spotify käytössä, sillä sieltä näitä biisejä aina bongailen;P

Uusi elämä, uudet kujeet

"Et voi elää elämääsi uudelleen, mutta voit aloittaa alusta ja elää loppu elämäsi uudella tavalla."

Kyseinen lausahdus on kirjasta ilonpilkahduksia, kirjan on koonnut Tom Burns, se on todella hyvä kirja, naurattanut, piristänyt ja kannustanut ainakin minua monesti.
Ajattelin pohjata tätä blogiani jonkun verran tohon kirjaan, vaikkapa aloittamalla jokaisen tekstin yhdellä sopivalla lausahduksella, niitä kun löytyy aikalailla joka tilanteeseen.

Tämä on.. mm varmaankin neljäs blogini, ensimmäinen, jota en varsinaisesti julkista ystäville ja tutuille, mutta se ei myöskään ole salainen, eli saatan jopa siitä jossain tilanteessa kertoa. Takana on siis kaksi salaista blogia, yks teini-iän ahdistuksen purkuun, yksi vähän niin kuin muotiblogi, jossa höpisen hölmöjä (se pyörii kuvioissa edelleen, edelleen salaisena) ja yksi, joka kertoi keväällä tekemästäni kahden kuukauden reissusta Hollantiin.

No niin, se menneistä, tähän hetkeen siis.

Tykkään siis puhua itsestäni (niin tykkää kaikki muutkin, siis puhua itsestään, toiset enemmän toiset vähemmän, kaikki ei vaan kehtaa myöntää sitä) tilanteesta riippuen tietysti, koska esimerkiksi työhakemuksissa itsensä kehuminen on maailman puuduttavinta touhua, uskokaa pois, sain tehdä sitä enemmän kun tarpeeksi tänä kesänä (eikä loppua näy). Tykkään myös kuvailla, paljon, kameran kautta voin vaan näyttää edes hiukan sitä, millaisena minä maailman näen, kauniina pikku asioina, joita liian harva huomaa katsoa. Ja runoilen myös aikas todella paljon, toisinaan paremmin (jopa todella hyvin, ehkä joskus vielä runokirjan arvoisesti) ja toisinaan hieman huonommin vain tunteita purkaakseni. Lisäksi laulan ja viihdyn lavalla leikkimässä olevani joku tai jokin muu (näyttelemiseksi myös kutsutaan) itsenäni lavalla olemisesta en pidä kovinkaan paljon, se on oikeastaan aika pelottavaa.
Mitäs muuta, hmm, pelkään klovneja, todella paljon, en kaikissa tilanteissa, mutta silloin kun pelkään, pelkään liikaa. Mitään muuta noin määriteltävää asiaa en sitten pelkääkään..
En ole kovin hyvä sitoutumaan, ihmisiin, paikkoihin tai oikeen mihinkään muuhunkaan ja paikoilleen jääminen on ahdistavaa. Kuitenkin myös se on ahdistavaa, ettei minulla ole mitään tiedossa, olen siis tällä hetkellä työtön.

Niin, siitä siis tämä uusi elämä. Olen sellainen (toisten mielestä ärsyttävää ihmistyyppiä) tyttö tai nainen (?) joka on oikeastaan aina onnistunut kaikessa mitä lähtee tekemään, en kyllä oikeasti, mutta ulospäin saattaa vaikuttaa siltä. Olen ollut hyvä harrastuksissani, koulussa ja ala-asteen jälkeen myös melko suosittu, minne vaan menenkin, sain haluamani opiskelupaikan, toisesta kaupungista, mikä on tällaisessa pikkukaupungissa melko epätavallista (heti yläasteen jälkeen, lähteä muualle), olin hyvä myös siinä koulussa, sain haluamani työssäoppimispaikat ja pääsin myös ulkomaille. Olen siis, sellainen, no sanotaanko, melko onnekas ihminen. Ja tässä tilanteessa (työttömänä ja opiskelupaikattomana) en oikeastaan ole siksi, että minusta olisi tullut vähemmän onnistuja. Olisin saanut jo yhden työpaikan, jota en ottanut(sonerapisteellä, kamoon!!) ja vuodeksi opiskelupaikan Jyväskylästä (teatteri-ilmaisua, maksullinen koulutus), mutta en ollut siitä varma, sydän sanoi ihan muuta.
Nyt olen siis muuttamassa Hämeenlinnaan, ihan tosta vaan, ilman työpaikkaa siellä tai oikeastaan mitään varmaa. Se on tavallaan hulluin asia mitä olen ikinä tehnyt, sellainen jossa voi käydä hullusti. Olen spontaani, ainakin luulisin niin, mutta tähän asti se on näkynyt vain pikku asioissa, olen siis elänyt melko suojatusti, kuitenkin.
Mutta nyt, kun olen tekemässä näin, minua ei pelota (tai no ehkä vähän) vaan lähinnä, en tiedä, olo on innostunut, utelias ja odottavainen. Oikeastaan haluaisin lähteä ulkomaille, jonnekin oikeasti kauas, mutta sen takia oikeastaan töitä haenkin, että saisin rahaa ja voisin lähteä ulkomaille, Lontooseen vaikka, rakkaus kaupunkiini.

Nyt, ihan vaan uudella tavalla elämisen aluksi olen värjännyt hiukseni punaisiksi, olen siis tätä ennen ollut aina blondi ja kun sanon aina, tarkoitan aina, minulla ei ole koskaan ollut muun väriset hiukset. Lisäksi aloitin eilen tankotanssin, joka on muuten ihana harrastus, haluaisin myös aloittaa uudelleen tanssin muutenkin. Mutta sellaiset jutut on rahatilanteesta kiinni, pystynkö.. toivottavasti.
Tänään olen oppinut, että työttömänäkin voi olla harvinaisen kiireinen, sillä minulla ei ole aikaa nähdä jotain ihmisiä, joita haluaisin, mutta myöhemmin sitten.
Tämäkin päivä on kulunut yllättävän kiireisenä, tähän asti. Aamulla täytin sellaisen lapun, joku autokoulu kysely, eihän sitä olisi pakko, mutta täytin kuitenkin ja laitoin postiin. Sitten tarkistin facebookin (kyllä olen addikti) ja join aamukahvin (en pidä aamupalan syömisestä), sitten lähdin työkkäriin kertomaan uusimmista suunnitelmistani (työharjoittelua.. tittidii) ja sieltä poljin tutkimaan kauppojen hyllyiltä punaisille hiuksille tehtyjä shamppoita (sunsilkillä oli sellainen joskus, eipä ole enää) ja sitten tajusin, että shekki, joka piti viedä pankkiin jäi kotiin.
Kotona tajusin, että on nälkä, keitin makarooneja ja lämmitin kastiketta. Koira näytti aika uloshaluavaiselta, mutta lähdin silti pankkiin viemään sen shekin. Pankin täti (jolla oli muuten tosi kivat hiukset) ehdotti säästötiliä, mutta ilman tuloja se ei kuulemma ole niin tärkeää.(suolaa haavoihin?) ja kotiin päästessä käytin sen koiran ja lähdin sitten tutkimaan maailmaa (kuvailemaan, ihanaa ihanaa)

Huomasin muuten, että on taidot pahasti ruosteessa, mutta sainpas kuraiset kengät ja hyvän mielen (ja idean aloittaa bloggaaminen, taas)

Nyt on kova kova nälkä ja tietokoneen temppuilun takia kulutin tänkin löpinän kirjottamiseen tunnin.. pöh.

Suosittelen uudenlaista elämää, se sitäpaitsi tuntuu olevan muoti juttu.