Hetkiä hapuillen

Kahvi kupissa, viileää, kylmenee.
Ikävää, sinua kohtaan niin kovaa.
Haluaisin vain painautua kiinni sinun kylkeesi.
Etkä ollenkaan ymmärrä.
Miltä se tuntuu? Olla niin onnellinen.

Pääskysiä, ei niitä lennä taivaalla tähän aikaan, aamusta, vuodesta, elämästä.
Mikä minun elämässäni olisi kaunista?
Muu kuin eilen ostettu hiuspanta, siinä on höyheniä, tai hyvin onnistuneet rajaukset silmissä, joka aamu.
Helmet ja kilisevät renkaat ranteissani.
Eilinen.

Nauru, joka oli niin aitoa, niin hengästyttävän aitoa ja todellista.
Se tuli minusta. Muista ympärilläni. Minun kanssani.
Mutta eri maailmassa.

Eilen ei puhuttu kimonoista, mäyräkoirista tai kitaroista.
Kitara
sekin tuo mieleen sinut, kätesi kädessäni, kyljelläni, kaulallani.
Sinä olet turvallisinta, mitä tiedän.
Tutuinta.
Vaikka sinussa on myös vierasta. Niin vierasta, ettei sinusta saa otetta.
Kuin savusukellusta ontossa maailmassa, minun maailmankaikkeudessani.
Sinä olet tärkeä.

Merimiehiä, taiteilijoita, kusipäitä ja hippejä, sinä olet se, josta välitän.
Jolla on väliä.
Sinulla on merkitys.

Minä lähden pian pois ja löydän uudenlaisia vääränlaisia.
Silloin en voi käpertyä sinuun, sinuksi, meiksi?

Joten antaisit minun olla tässä nyt.

Vähän omaa tajunnanvirta tekstiä ja kuvia joita tuli otettua viikonloppuna:) Erityisesti vikaan oon tyytyväinen, kerrankin oikeesti hyvä katse:)