Herään
yöllä
sade
hakkaa parvekkeen laseihin
niin
lujaa
että
minun on mentävä katsomaan
Kun
katson taakseni
huomaan
merkkisi
patjassani
muotoisesi
painauman
Enhän
minä tahtonut sinua tänne
en
kutsunut
tähän
elämään
jota
kutsun omakseni
Sillä
minulla on vain tämä yksi ikuisuus
eikä
aikaa hukattavaksi
sinunlaiseesi
tavallisuuteen
arkeen
Miksi
siis silmissäni kyyneleet
kun
tiedän
että
minun pitäisi kertoa sinullekin
ettei
ole meitä
on
vain minä
Painaudun
sinun painaumaasi
ja
leikin tämän yön
että
osaisin olla sinun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti