Sinun naurusi saa minut hymyilemään
silloinkin
kun maailma painaa
koittaa kaikilla raskaimmilla aseillaan
saada minut kaatumaan
näkevät niin paljon
enemmän
kuin sinun tarvitsisi tietää
hengitän niin hiljaa
ettet vain herää taas uuteen huomiseen
kasva isommaksi, vanhemmaksi
Sillä
välillä pelkään
niin
paljonettei sinua kohta olekaan
ei tuollaista sinua
pientä, viatonta
kiinni kaikella pahallaan
että sinuunkin se jättää jälkensä
ja satuttaa
Ajattelinpa tässä vaan, että niin paljon kun oonkin ehtinyt jo kirjottaa, yksi maailman ihanin pikkuinen on jäänyt liian vähälle huomiolle. Jos mun blogia katselee, tähän tyttöseen sillon tällön törmäilee, mutta päätinpäs nyt omistaa yhden merkinnän kokonaan tälle päivänpaisteelle.
Sä olet kyllä.. Huh.. Tuli ihan itku silmään.. tuo runo oli niin kaunis.. Kävipä mielessä etten itse pystyisi samaan.. No minulla on vielä paljon opittavaa, ja aikaa harjoitella, kai, toivottavasti...
VastaaPoistaKiitos paljon ja kiva kun tulit tännekin seurailemaan:) (harhasta ilmeisesti bongasit?)
VastaaPoistaitse olen kirjoittanut runoja sellaiset kahdeksan vuotta, aina oppii ja kehittyy:) Kannattaa myös lukea paljon runoja ja muita tekstejä, niiden kautta (ei matkimalla, vaan inspiraatiota hakemalla) ainakin itse olen mielestäni oppinut tosi paljon. Täytyy vaan löytää ne jutut mitkä itseään inspiroi:)